Miksi Väinö on täydellinen minulle?

Minulta on kysytty monesti, mistä tiesin että juuri Väinö on oikea minulle?
Sitä ei tiedä silloin kun koiraa valitsee/hakee, sen huomaa vasta myöhemmin. Kun etsin itselleni uutta koiraa, en ajatellutkaan hankkivani puhdasrotuista, vaan sekarotuinen oli ainoa mahdollinen. Miksikö? Monirotuisesta on moneksi, siinä on monen rodun ominaisuudet tai kahden rodun jos Väinöstä puhutaan.

Kun näin Väinöstä ilmoituksen Apulassa, kysyin "kasvattajalta" oliko pentueesta enää urosta jäljellä. Avomieheni oli koko ajan nartun kannalla, mutta en kysynyt hänen mielipidettään asiaan sillä koirahan oli minun. Kasvattaja kertoi kuitenkin että urospentu oli jo varattu, hän kuitenkin kysyi haluaiskinko nartun (niistä oli kaikki vielä vapaana). Mietin pitkään asiaan, sillä ensimmäisestä koirastani asti olin aina halunnut seuraavaksi uroksen. Päätin kuitenkin että kai se narttukin on hyvä vaihtoehto, ja varasin pentueen pienimmän nartun, jolla oli vain pieni valkoinen viiru mustassa päässä. Aikaa kului ja olin keksinyt nartulle jo nimenkin, kasvattaja ilmoitti minulle kuitenkin että uroksen varannut oli perunut ja se olisi taas vapaana. Olen ikuisesti kiitollinen hänelle siitä, että ensimmäisenä ilmoitti minulle asiasta. En enää pohtinut asiaa, vaan valitsin uroksen.
Enkä ole päivääkään katunut asiaa.

Kun pentu viimein saapui, se vei heti kaikkien sydämen hurmaavuudellaan. Pian huomasin että se oli juuri sellainen kuin pennusta odotin. Ystävällinen, rohkea ja kaikkien kaveri. Se ei pelännyt uusia ihmisiä eikä koiria ja rakasti lapsia. Se rakasti olla huomion keskipisteenä.

Avomiehen mielestä väinö oli hallitsematon ja rauhaton alusta alkaen, se oli niin innokas ettei kerinnyt olemaan rauhassa. Pieneksi riiviöksi ja termiitiksikin sitä sanottiin. Väinön sisäsiisteys ei ollut mitään kovin innostavaa, se saattoi yön aikana paskoa kahdesti ja pissata viidesti. Mies ei pitänyt asiasta, muistutin kuitenkin aina että hänen oma koiransa oli nuorempana aivan samanlainen ja oli tällöin vielä vanhempikin kuin väinö.

Väinö on nyt vähän yli 3kk, se on saanut ensimmäisen rokotteensa ja kasvanut huimasti siitä kun se tuli. Nyt osaan vasta varmana sanoa, että se on täydellinen koira minulle. Sen koulutus on alusta asti mennyt nappiin! Väinölle luoksetulo on tuttua kauraa jo, toisin kuin Tuuli joka ei osaa vieläkään tulla kutsuttaessa paikalle. Avomies sanoo aina; "odota vielä hetki niin se ei enää tule luoksesi pyynnöstä", kuin tarkoittaen että siitä tulisi samanlainen kuin Tuuli. Väinö kuitenkin kuuntelee minua silloinkin, kun olisi paljon muutakin mielenkiintoisempaa tekemistä. Se ei ole tyhmä, se on hyvinkin fiksu ja miellyttämis haluinen. Aivan kuin se tietäisi, että saa minut iloiseksi kuuntelemalla ja olemalla fiksusti.

Treenatessamme napsuttimella, se ymmärsi heti että naps* tarkoittaa sen tehneen jotain oikein. Treenien lopuksi, se osasi istua, antaa tassua ja menna makuulle pyynnöstä.
Minkälainen koira siitä syntyykään kun rupeamme harjoittelemaan ahkerammin. Ja kun kesä ja lämpimät kelit tulevat, kokeilen sen kanssa myös agilityä sekä uimista.
Lopuksi sanonkin, Väinöstä löytyy myös rauhallinen koira villin ja innostuneen lisäksi.