Taas on viikko vierinyt huimaa vauhtia eteenpäin. Mä vain olisin toivonut, että se lumi olis pysynyt maassa, mutta ei. Tänä aamuna oli jälleen kerran musta maa vastassa.
Taisi olla lauantai, kun meitsi heräs aamuyöstä siihen, kun Veeti rupes sängyn alla ripuloimaan ja oksentelaan. Rupesi heti aamusta ketuttamaan, tiesin jo millaista sitä olisi siivota sängyn alta.
Pakko olisi siis nousta, vaikka kello näytti viittä ja vielä olisin halunnut nukkua. Ei siis muuta kuin koiralle pihalle tarhaan, ja rätti käteen. Ulostetta siivotessani huomasin myös ripuloinnin aiheuttajan, koira oli syönyt luuta. Asia mikä ei sula Veetin vatsassa, ei sitten missään muodossa.
No koira sai ruuaksi pelkkää riisiä ja vettä, jotta saatiin vatsa taas toimimaan normaalisti.
Seuraavana päivänä maittoi taas nappula, ja ulostekin oli taas kovaa.
Kyllä saatiin ihan kolme päivää nauttia lumesta ja siitä ihanasta tunteesta, kun koira ei ole kurainen kun se on juossut metsässä. Nyt pihalla sataa taas vettä, ja masentaa edes ajatus lenkille lähdöstä.
Eilen illalla käytiin vielä nauttimassa lumesta Veetin ja Väinön kanssa. Väinö oli heti elementissään ja se sukeltelikin lumessa ja olisi halunnut lähteä hajujen perään. Sen verran olin kuitenkin ilkeä, että poika sai vetää pulkassa heiniä metsään, jotta saa metsän eläimetkin ruokaa. Laitoin valopannan Väinölle, ja koira loistikin kuin joulupukin porot.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätähän kommentti, kiitos!