Puhelinkuvat osa 2

Niin vain kuu vaihtui seuraavaan ja vaikea on todellakin ajatella että nyt olisi jo marraskuu. Lunta vissiin saadaan odotella vielä ensivuoteen asti, eikä se kyllä yllätä yhtään. Itse tykkään talvesta kovin, ja kaipaan jo sitä puuterilunta! Talvessa on paljon hyviä puolia, esim. ettei lenkiltä tullessa ole aina kurainen koira, tai ettei tarvitse nyppiä 500 hirvikärpästä koirasta ja omasta päästä. Toki on paljon kylmempi, mutta mielestäni se on ihan pukeutumis kysymys. Ja sekin on muuten ihan kiva ettei aina tulis kenkien mukana hiekkaa eteiseen. Meidän eteinen muistuttaa joka viikko hiekkalaatikkoa, ja sitä hiekkaa saa harjata ihan kyllästymiseen asti.

Me ei olla paljoakaan puuhattu mitään ihmeellistä, yksinkertaisesti en ole itse kerinnyt. Viikonloppuisin vähän enemmän koirat saa huomiota, kun on enemmän aikaa.
Sunnuntaina Onni sai oikein paljon kehuja ja isäntä oli siihen hyvin tyytyväinen. Onni pääsi siis ensimmäistä kertaa oikein ajamaan rusakkoa, ja voi sitä elämää mikä metsässä oli ollut. Poika oli ollut niin innoissaan ja sieltä oli tullut sitä kuulua ajokoiran haukkua!
Vielä ei kuitenkaan jänes haise niin, että jos tien yli menee, niin koira ei löydä enää. Joten senkin takia toivoisin sitä lunta.

1. Scanian kyytissä, matkalla Valkeakoskelle. 2. Surkeat pojat tarhassa kerjäämässä ruokaa.
3. ja 4. Veetin kans metsälenkillä ja tietysti namihetki. 

1. Aamu uninen koira. 2. ♥. 3. Veeti ja Väinö kadoksissa, yömyöhällä saatiin vasta Veeti takasin lenkiltä.
4. Seuraavana aamuna valmiina uusintaan.

1. Ostin ihanan kynttilän, joka on palanut joka ilta <3 2. Tiikeri sai nuken myssyn.
3.  Maija Vilkkumaa - Kissavideoita <3
4. Päikkäreillä.