Millainen on Väinämöinen?

Tämän kertaisessa postauksessa on kaikki Väinöstä, tai ainakin se osa jonka haluan teille kertoa.

Väinön Rodut:

- 50% Suomenajokoiraa
- 50% Samojedinkoiraa 

Ulkonäkö

Jos ihmisiltä kysyy arvaavatko he mitä rotuja Väinössä on, he vastaavat aina väärin! Ihmiset arvaavat aina värin perusteella että Väinö on ihan selvästi luppakorvainen Karjalankarhukoira. Muistuttaahan se toki väritykseltään karhukoiraa, mutta jos silmäilee sen rakennetta enemmän niin huomaa eron. 
Väinö on hyvin raskasluustoinen/rakenteinen ja sillä on kaksinkertainen paksu turkki, joka pitää sen kovillakin pakkasilla lämpimänä. Ulkonäölliseti pidän koirastani todella, se on omaan silmääni kaunis. Ja jos sen hihnatyöskentely olisi yhtäänkään priimaa niin kuljettaisin sitä mäntsäreissä. 
Väinöllä oli jo pentuna todella isot tassut ja sitä ne ovat edelleen.
Pää on massiivinen, takapään kulmaukset on hyvät ja häntä on hyvi kiinnittynyt ja nousee nätisti selän päälle. 
Kasvuiässä ja vähän nykyäänkin minusta tuntui että koirani oli rakennettu kahdesta eri koirasta.. Etupää oli hyvinkin massiivinen ja lihaksikas, kun taas takapää oli keveä. 

Riistavietin se on perinyt täysin ajokoiralta. Luokse tulo oli pentuaikana hallussa, mutta riistavietin syttymisen myötä se taito on kadonnut lähes kokonaan. 
Mitäpä tuosta ulkonäöstä muuta sanomaan?

Luonne

Väinö on luonteeltaan kiltti, lapsiystävällinen, kaikkien kaveri. Jos se on oman ihmisen kanssa, niin että koiralle vieras ihminen tulee paikalle, Väinö nousee takajaloilleen ja halaa oikein kunnolla, nuollen tietysti myös naaman. Ilman omaa ihmistä tilanne olisi varmasti toinen. Yhdellekkään ihmiselle se ei kuitenkaan ole koskaan ollut agressiivinen.
Vaaran/vihollisen sattuessa se kuitenkin puolustautuu ja suojelee omaa laumaansa. 

Väinö hyväksyy kaverikseen niin narttu- kuin uroskoiratkin, vain kiima aikaan se uhoaa muille uroksille. 
Pentuna se oli hyvinkin dominoiva muita koiria kohtaan, aikuistuessaan dominointi on väistynyt ja se mieluummin makaa selällään pyytäen kaveria leikkimään. 

Pennusta asti ollut rohkea ja itsenäinen, myös itsepäinen. 7viikkoisena kakarana se jo lähti tutkimaan talon vieressä olevaa peltoa vaikka mamma oli kaukana. 
Väinö on sellainen villi ja vapaa kuin taivaanlintu. Se on kuin ikioma nallekarhu! ♥
Vaikkei se mikään maailman helpoin ensimmäinen oma koira ollutkaan. 

Pieni koira, ISOT tassut ♥

Harrastukset

Yhtenä isona harrastuksena Väinöllä on metsästys isännän kanssa, se syttyy niin ketulle kuin kauriillekkin. 
Itse olen sen kanssa harrastanut omatoimisesti verijälkeä. Ja nyt tänä talvena varmaan suurimpana harrastuksena tulee vedätys. Aikasempana talvena ollaan pieniä taakkoja (pulloa) vedetty ja kyllä poika on tykännyt. Jos tänä talvena vietäs harrastus vielä pidemmälle ja uusien valjaiden myötä ruvettaisiin kesäisinkin pyörällä kulkemaan enemmän. 
Ollaan myös 5-15min temppuharjoitteluita tehty ja kun vain on herkkuja/ruokaa palkkana niin Väiski hyppää käskystä vaikka kaivoon.