Kuka muu muka

Olen pitkään tehnyt yhtä postausta, joka tulee varmaan tämän viikon aikana julkaistua. Se kertoo yhdestä koiristamme, joka on blogissa enemmänkin sivuosassa, mutta joka on hyvä ystäväni.

Pari päivää on ollut jo liian lämmintä, huomaa että kevät on tulossa. Aurinko paistaa koko päivän ja sulattaa kaiken lumen. Toisaalta se on ikävää, mutta toisaalta odotan kovasti jo kesää.

Eilen oltiin pentujen ja Veetin kanssa noin 2-3km lenkillä. Lenkki ei ehkä tässä kuulosta pitkältä, mutta jos siihen lisätään umpihanki ja lunta oli puohon asti, niin ehkä se jo kertoo lenkin rankkuudesta. Pellolla ei voinut kunnnolla kävellä, koska lunta oli niin tuhottoman paljon. Menimme siis ojaan kävelemään, jossa tosin oli hyvin heikko jää. Ja välillä oikeasti saappaat hörppäsivät vettä. Koirilla tuntui sentäs olevan hauskaa, välillä mietin niiden järjenjuoksua.... Pennut kiipesivät ensin epätoivoisina ojasta ylös pellolla, ja samantien kun olivat päässeet ylös niin hyppäsivät takaisin ojaan.
Ei kovinkaan käytännöllistä, mutta hyväksytään koska ovathan tuo vielä nuoria.

Veetillä sen sijaan oli välillä hyvinkin vaikeaa kulkea lumessa. Se ei päässyt mihinkään lyhyillä koivillaan, ja lunta oli paikka paikoin niin paljon ettei siitä näkynyt kuin vähän päätä.

Sain välillä ottaa koirasta niskaperse otteella kiinni ja heittää ojasta pois, koska se ei yksinkertaisesti päässyt ojan seinämää ylös. Tämän tehtyäni yritin itse päästä ylös, ja Veeti tietysti ajatteli että hän auttaa nyt minua ja hyrräsi naamani vieressä kuin gaselli.
Loppupeleissä selvisimmi raskaasta matkasta hikisinä ja toivottavasti muutama kilokin lähti sekä minulta että Veetiltä.

Veetistä kun oli tullut pullukka, kun olin viikon poissa. Avokki ei ollut tehnyt osaansa sopimuksestamme. Hän oli kyllä ruokkinut Veetin, muttei lenkittänyt. Eikä hän ollut tajunnut, että palliton koira ei tarvitse niin paljoa ruokaa jos se ei pääse liikkumaan.
No tässä viikossa olen onneksi saanut koirasta jo ylimääräiset kilot pois ja toivon että se pysyy nyt suhteellisen hyvässä kunnossa, ettei tarvitse ruveta miettimään ruokintaa uudestaan.

Kuvat ovat viikonlopulta. Veeti ei myöskään tykännyt  dreeveriherran astutus yrityksistä, toinen kai luuli Veetiä nartuksi kun ei ollut enää palleja.