Hurttamaisia hetkiä arjesta

Mä en ole vissiin kauheasti höpöttänyt täällä blogin puolella mun uudesta hoitovauvasta, enemmänkin instassa olen kuvia tästä hellyydestä julkaissut. Kyseessä on siis Dreeverin pentu Emma, joka on siis Teemun veljen koira. Emma on sellainen pirtsakka noin. 11-viikkoinen naskalihammas, joka on kiinnostunut ihan kaikesta. Se on mulla hoidossa joka arkipäivä klo 8-16 yleensä, riippuen tosiaan ihan omistajien työpäivän pituudesta.
Olisi lapsonen varman viihtynyt kotonakin päivät, mutta tämä sopii mulle vallan mainiosti, ja omistajan kanssa höpötellessä tulimme samaan johtopäätökseen asiasta, ettei näin pienen tarvitsisi olla pitkiä päiviä yksin. Vaikkakin rauhallinen tämä on, sain huomata ensimmäisinä päivinä, kuinka erilainen dreeveri on esim. omiin koiriini. Silloin kun esim. Väinö oli pentu, se nukkui pari kolme tuntia ja seuraavat 4 h se juoksi ja hösötti koko ajan. Emma sen sijaan nukkuu suurimman osan päivästä.
Lähinnä opetan Emmalle sisäsiisteyttä, ja hyvällä mallilla kyllä jo ollaan. Välillä sattuu vahinkoja, mutta pentu on jo oppinut että kun huutaa tarpeeksi lujaa ovella, niin pääsee pihalle asioille.

Toisiin koiriin ollaan pikku hiljaa opeteltu, tänään esim. käytiin moikkaamassa Tuuli-tätiä (tulipa huomattua että sillä on juoksut) ja Tuuli kyllä nuoli penteleen joka puolelta ja yritti sitä vähän kutsua leikkimään, mutta Emma ilmoitti heti pienellä murinalla ettei hän leiki ja Tuuli tajusi heti lopettaa yrittämisen.

Tänään käytiin myös Veetin kanssa pitkällä metsälenkillä, ja samalla tuli kokeiltua "uutta" Hurtan takkiakin. Veetillähän oli peruspomppa, mutta se oli meille vähän liian paksu, kun koira ihan hikosi sen alla. Tykkäsin Pompasta kyllä kovasti, mutta ennen talven tuloa myin sen sitä enemmän tarvitsevalle. Ja viime perjantaina meille kotiutui Hurtan perus mantteli, käytettynä ostettiin ja kunto oli tosi hyvä!

Sen verran täytyy kyllä sanoa, että ainakaan tämä malli, ei ole pompan veroinen. Pomppa istui koiralle niin hyvin, enkä jäänyt siinä kaipaamaan edes jalkalenkkejä. Tämä Hurtan mantteli on ihan ok, ei se meiltä paljon suosion osoituksia saa, mutta kyllä sitä käytettyä tulee.
Riisuttuani koiraa huomasin myös, että mantteli kerää lunta tuohon etumuksen sisälle, joka on kyllä aika ikävää.

Kun lähdin etsimään käytettyä manttelia, suurimpana kriteerinä meillä taisi olla laatu. Koska en oikein näe mitään järkeä ostaa halpaa takkia, joka hajoaa heti käytössä. Suurimmaksi ongelmaksi etsinnässä taisi muodostua takkien mallit, ne olivat suurimmaksi osaksi sellaisia, että osa lihaksista jäi paljaaksi. Rukan takeista en tykännyt yhtään! Kai sen hupun olisi jollain neppareilla saanut irti, mutta mietin että kuinka paljaaksi niska olisi sitten jäänyt?
Ja millainen koira ylipäätään tykkää sellaisesta hupusta, joka heiluu siinä pään päällä juostessa?
Ei ainakaan Veeti.

Takki kutittaa!

 Vähän fiksattavaa tuossa takissa on, mm. jalkalenkkejä pitäisi vähän kiristää. Ovat varmaan edellisellä koiralla vähän venyneet käytössä, koska Veetillä lähtevät jaloista sen juostessa. Ja tällöin takki ei pysy yhtään selän päällä, vaan nousee korviin.

Onko kenelläkään muuten kokemuksia harjasta nimeltä EquiGroomer?