Mielipidepostaus: Koiran kastrointi

Ps. Muokkasin tekstiä, kun niin kovin monta häiritsi oma kielioppini :) 

Luin maaliskuun Koiramme-lehdestä jutun "Onko kastrointi vastaus koiran ongelmiin?", tekstissä oli paljon hyviäkin pointteja mutta myös jonkin verran kuraa löytyi. Oli mielestäni myös vähän outoa että siinä spekulointiin enemmänkin rotukoirien kastrointia, eikä sekarotuisista juuri mainittu. Silti oli mainittu lämpimillä seuduilla elävien koirien kastrointi, ja useimmiten nämä koirat ovat sekarotuisia.
Hiukan pisti myös silmään se mitä Eeva Rautala sanoi lopussa "koiralla on oikeus olla uroskoira" sekä "Miksi siis otetaan uroskoira, jos se ei saa olla uros?"

Tiedän että osa suomalaisista on uros koiran kastrointia vastaan, asun itsekkin sellaisten ihmisten kanssa. Oma näkemykseni on se, että jos se koira voi elää normaalia elämää pallien kanssa niin se on fine. Jos taas uros sekoaa täysin ja menettää hallinnointi kykynsä narttujen lähellä, on mielestäni kasturointi paras ratkaisu.
Kastroinnin jälkeen minulta on paljon kyselty "miksi leikkasin koirani? Miksi en antanut sen astua narttuja? Sehän on niin kiva koira ja kilttikin vielä." 
Tietysti tutut ihmiset näkivät koirastani vain sen toisen puolen, mutta arkielämässä minä näin myös sen toisen puolikkaan ja jouduin elämään sen kanssa.
Veeti on aina ollut kiltti koira ja luonteeltaan hyvin suopea. Pentuna/teininä se leikki paljon vain uros koirien kanssa ja tuli hyvin niiden kanssa toimeen. Ensimmäisen kerran testosteroni rupesi puskemaan päätään koiran ollessa 6kk ikäinen. Silloin Veeti yritti astua narttuja koko ajan, se ei voinut lenkkeillä nartun kanssa ilman piippaamista ja astutus yrityksiä.

Mielessäni pilkahti jo silloin, että jos koiran kanssa voi elää normaalia elämää se saa pitää pallinsa. Aika kului ja nartut vähän unohtuivatkin, kunnes koiran ollessa 1,6-vuotias se karkasi ja kävi astumassa yhden nartun. Tietysti narttu tiinehtyi (onhan Veeti sikiävästä suvusta), loppujen lopuksi pentuja tuli vain yksi ja sekin syntyi kuolleena. Tuolloin otin esimakua kastroinnista, kun Veeti sai niskaansa hormooni implantin jonka kesto oli 6kk.

Arki jatkui tavallisena ja koiran käytös ei muuttunut vaikka implantin teho lakkasi.
Kunnes viime syksynä huomasin taas omistavani uroksen. Veetin käytös muuttui täysin, se kuolasi narttujen perään hulluna. Sille kelpasi narttu kuin narttu, nirso se ei siis ollut kumppanista. Sitä ei myöskään haitannut vaikkei narttu ollut kiimassa. Koira rupesi olemaan rasittava, koska se yritti astua kaikki, myös urokset pääsivät sen astutuslistalle. Ja pian myös ihmiset kelpasivat seksiseuraksi, eikä ollut mitään väliä oliko aikuinen vai lapsi. Veeti on aina ollut meidän koirista se jota lapset on saaneet luvan kanssa paijata ja lenkittää, mutta pian jouduin lapsia kieltämään menemästä koiran lähelle. Ja yritäppä siinä sitten 3-vuotiaalle lapselle selittää miksi ei, kun lapsi sanoo että koira haluaa vain leikkiä.

Tietysti tiesin uroksen ostaessani, ettei se välttämättä hyväksyisi muita uroksia enää aikuisiällä.
Useimmiten urokset rähjäävät toisillensa heti, mutta Veeti teki sen hiukan erilailla.
Vieraan uroskoiran nähtyään se pyysi kaveria ensin leikkimään, mutta kun tuo uros tuli lähemmäksi Veeti nappasi sitä heti kurkusta kiinni.

Eeva kyseli artikkelissa "miksi ottaa uroskoira, jos se ei saa olla uros?" Useimmat ihmiset ottavat uroksen yksikertaisesti sen helppouden takia. Urokset eivät vuoda verta valkoiselle matolle, eivätkä ne muutu v****maisiksi kilipäiksi, niinkuin nartut (näin minulle ainakin nartunomistajat kertoneet).
Urokset ovat yksinkertaisempia, niitä voisi verrata jopa miehiin. Urokset ovat kuitenkin aina uroksia, jotkut yksilöt ovat enemmän narttuihin päin kuin toiset. Jos taloudessa asustaa uroksen lisäksi myös narttu, voi elämä olla todella hankalaa. Jos uroksella ei siis ole ns. jalostusarvoa, mielestäni on oikein kastroida se.

Olen myös kuullut sanonnan, että uros joka on päässyt astumaan, haluaa aina astua. En tiedä onko sanonta totta vai ei, mutta omalla kohdallani se on ainakin käynyt toteen.
Esimerkkinä otan Väinön, joka on siis 3-vuotias uros ja elänyt nartun kanssa 2-vuotiaaksi asti.
Väinö ei ole ikinä päässyt astumaan narttua, eikä se oikeastaan taida tietää astumisesta juuri mitään.
Onhan se kiinnostunut nartuista kiima aikana, ja saattaa ottaa toisten urosten kanssa yhteen nartun juoksujen aikana.
Ei se koskaan ole kuitenkaan ollut niin kiinnostunut nartuista, kuin Veeti. Väinö on ollut siinä suhteen helppo uros, vaikka muuten on itsepäisyytensä takia vaikeampi kouluttaa.
Väinö saa pitää pallinsa, koska niistä ei ole tullut mitään ongelmia koiran kanssa.

Meitä on kuitenkin ihan jokaiseen lähtöön täällä, joku haluaa kastroida koiransa ja joku toinen taas on ehdottomasti leikkaamista vastaan. Jokaisella on kuitenkin oikeus tehdä asian suhteen omat päätöksensä ja mahdollisesti perustella valintansa kysyjille. Niin kauan kun nimesi löytyy koiran omistaja tiedoista, sinulla on vastuu koirastasi.