Kevät saapuu vihdoinki! Ai mistäkö tiedän, no aurinko on paistanut melkein joka päivä! Ja tietysti me on koirien kanssa nautittu siitä täysin rinnoin.
Postaileminen on näin lomalla vähän jäänyt, koska en ole halunnut ottaa turhaa stressiä mistään.
Koira on kai niin liikkuvainen, ettei rasva kerkiä kertymään vyötärölle, joka oikeasti ihan hyvä. Pelkäsin ehkä eniten juuri sitä, että kuinka saan tuon pysymään normaalipainossa, mutta ilmeisesti sitä ei tarvitse stressata.
Tulisi vain se kesä sieltä jo ryminällä, mulla on niin paljon suunnitelmia tälle vuodelle tuon koiran kanssa, että oksat pois. Olis kiva lähteä tuon kanssa (nyt kun se on mahdollista) treffaamaan muita koiria taas vaihteeksi, koska tuo pikkupaimen tykkää muista koirista niin valtavasti.
Haikeudella täytyy muistella Veetin kakara aikoja, kun melkein joka päivä käytiin whippet poikien kanssa juoksentelmassa ja Veeti niin tykkäsi Baronista ja Brunosta. Sekä tietysti kaikkia muita meidän koirakavereita Kauhajoelta. Voin ainakin sanoa että tuota piskiä on pentuna sosiaalistettu.
Viime päivinä me ollaan juostu, syöty, lenkkeilty, leikitty ja temppuiltu. Eniten ollaan taidettu treenata luottamusta, vaikka ei meillä ikinä ole huonoa luottamusta ollutkaan. Minä luotan koiraan ja koira minuun. Ollaan siis uskallettu koetella rajoja viime päivinä, eilen ylitin rajan todenteolla. Sillä me oltiin tuossa tiellä hihnalenkillä, siinä kulkee jonkin verran autoja, traktoreita sekä rekkoja. Ja mä uskalsin päästää hihnasta irti... Veeti oli siis koko ajan periaatteessa kiinni, mä en vain pitänyt hihnasta kiinni, vaan se roikkui koiran perässä.
Tällä tavoin halusin viedä luottamusta vähän pidemmälle, ja todistaa ettei hihna ole se juttu mikä pitää sen koiran hallinnassa, että se on vain välikappale.
Ja mitä teki Veeti? Kulki mun vierelläni, vaikken pitänyt hihnasta kiinni! Tuo hunni on siitä kiva koira, että se pysyy hallinnassa ilman että on koko ajan kytkettynä.
Niin mitä jos olisi tullut auto? Sitten olisin ottanut hihnasta vain kiinni ja se olisi siinä.
Seuraavaksi meillä on treeni vuorossa katsekontaktin pitäminen ohitus tilanteessa, vaikka ei Veeti välitä vaikka karhu kulkis meidän ohitse, mutta se on hauskaa ajanvietettä ja harjoitusta molemmille.
Tässä kevään mittaan meille on tulossa perheenlisäystä. Tarkemmin en voi kertoa, ennenkuin kaikki varmistuu, mutta sellaista pientä jännitystä meillä täällä on (:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätähän kommentti, kiitos!