Mitä meille kuuluu?

Kuulumisia parilta viimeiseltä viikolta on aika paljon. Kaikki postauksen kuvat on meidän Merikarvia reissulta, koska kameran muistikortti taitaa olla koiran perseessä suussa, kun ei ole näyttäynyt minulle.

Tosiaan tammikuun vikalla kokonaisella viikolla huomasin Väinön ruvenneen köhimään. Kurkattiin koiran suuhun, ei mitään ihmeellistä kurkun pää vähän punoitti, mutta koiralle kelpasi ruoka ja vesi hyvin kuitenkin. Ajateltiin että katsotaan nyt että mihin suuntaan menee, että joudutaanko viemään ellille. Seuraavana päivänä koira ei miellellään enää haukkunut, koska joka haukun jälkeen tuli köhä. Väinö kuulosti köhiessään lähinnä sialta, ja se köhä vaivasi sitä jonkin verran. Minä tietysti jo kuvittelin että koira täytyy varmaan leikata tai jotain. Keskiviikkona soitin vakkari eläinlääkärille, joka kyseli kuinka koira muuten voi, no hyvinhän se muuten voi kun ruoka kelpaa niinkun ennenkin.
Näin ollen Elli viivasi pois nielutulehduksen, ja loppujen lopuksi viivattiin kennelyskä ja nenäpunkkikin, koska ne olisi jo sitten tartutteet muihinkin koiriin.
Elli käski seurata tilanne, että jos pahenee niin ettei koira enää syö ja rupee kunnolla käymään hengen päälle, koska selvästi mitään hengen hätää koiralla ei ollut.
Pähkäiltiin Teemun kanssa asiaa, kunnes molempien mieleen tuli että ehkä metsäreissulla koiran kurkkuun oli vain tökännyt jokin keppi (kun juoksee suu auki), ja näin varmaan loppu viimein olikin, koska viikon jälkeen koira parani eikä ole köhää enää kuulunut. Niimpä Väinö siis lepäili vähän yli viikon, ja nyt 4.2 pääsi ensimmäisen kerran metsälle päästelemään höyryjä.  Mitään ihmeempiä ei löydetty, kun jäljestäminen lumettomassa metsässä on sula mahdottomuus.

Välkky on nyt 15 viikkoinen riiviö, jonka kanssa ollaan ensiviikolla menossa toisille rokotuksille. Vallan mahtava pieni parson lapsi, joka on vielä fiksukin, kasvaa ja oppii uutta melkein joka päivä.
Ruoka on vähän huonosti kelvannut kakaralle, ja viikonloppuna kuransi olohuoneen matolle, joten söi kaurapuuroa ja paistettua broilerin jauhelihaa pari päivää.
Nappula ei oikein enää ollenkaan meinaa upota pennulle, vaikka olisi koko päivän syömättä. Joten ollaan välillä myös paastoiltu syömättömyyden takia.
Turvotettu nappula menee oikeastaan kurkusta alas enää pelkästään kädestä, ja oon sen kanssa harjotellut istu- ja maahan käskyä, jolloin ruoka tulee kädestä.
Nopeasti kakara oppi maahan käskyn käsimerkin, vielä pitäisi harjoitella sen verran että koira tarjoaisi sitä pelkällä käskysanalla. Istuminen tulee jo pelkällä istu-sanalla.
Ja kun tasapaino tyyny kotiutuu, niin päästään harjoittelemaan vähän tasapainoa ja perusasentoa.

Veetin ja Välkyn kanssa kohdattiin myös hirvilehmä metsälenkillä, siitä kerroinkin jo instagramissa. Veetin ensimmäinen kohtaaminen hirven kanssa, ja mulla oli jo pelkokertoimet mielessä, että Veetistä tulee pelkkä lätty hirven koipien alla. Onneksi koiralta löytyi vähän itsesuojeluvaistoa, eikä syöksynyt suoraan toimintaan.
Välkky ei tainnut koko elikkoa edes huomata, ei se yleensäkkään huomaa mitään, paitsi kaikki äänet... joita seuraa haukkukonsertti.

Välkyn kutka on vähän laantunut, tiedä sitten onko tuolla Nutrolin Turkki&Iho öljyllä ollut vaikutusta asiaan, vaan mikä on auttanut. Nyt on viikko taas kovasti kutkutettu, joka omasta mielestäni vaikuttaa enemmänkin siltä että pentukarva vaihtuu aikuiskarvaan, koska pennestä sojottaa taas karvoja sieltä sun täältä vähän epämääräisesti ja karva on selvästi sen oloista että käsillä saisi nypittyä.

Tuon turkkiöljyn lisäksi ruokaan lorahtaa myös Nutrolin pentuöljy, josta saa välttämättömiä rasvahappoja. Jahti & Vahdin pentu ei enää tuolle kelpaa ja se on kyllä ärsyttävän pientä kanin papana nappulaa. Tällä hetkellä nappulana menee Barking Headsin pentunappula sekä Carniloven pentunappula sekaisin. Vähän ollaan maisteltu jo lihaakin, kun tarkoitus olisi siirtää Välkky kokonaan raa'alle ja samalla Veetikin.

Veeti on päässyt juokseen paljon Välkyn kanssa ja niillä kyllä leikki luistaa. Huomaan Välkyn leikkityylistä paljon samaa kun Veetillä on ollut isompien koirien kanssa. Eli Välkky näppii hampaillaan Veetiä kun se juoksee edellä. Lauantaina Välkky pääsi juoksemaan Väinön kanssa pellolle, Välkky juoksi minkä jaloistaan pääsi ja Väinö hölkkäsi 10m päässä edessä, pentu ei siis saanut Väinöä kiinni ja loppupeleissä sitä rupesin niin harmittamaan että jäi vaan keskelle peltoa istumaan.

"Mitä sä teet?" - Välkky 

"Mä syön ton lihan palan mikä roikkuu sun suusta!" - Välkky 

"Koske vielä kerrankin mua kieleen ja teen susta rukkaset, kakara!" - Veeti 

Välillä on rankkaa olla rakastettu... 

PrimaCatin Tuotepaketti #deluxeprimacat #fiksuvaihto

Meidän kissat pääsivät tosiaan Deluxe PrimaCatin Fiksuun Vaihtoon. Ja meille saapuikin nopealla toimituksella ylä kuvassa näkyvä boxi. Paketissa oli ruokaa noin 2 viikoksi. Meillä tätä ruokaa pääsi kuitenkin maistelemaan Mustiinan lisäksi, Mustiina äiti Miisu ja kaksi adoptiopentua Tassu ja Rölli.

Paketissa oli mukana myös esitteitä, josta pääsi lukemaan esim. kissan ruuan tarvemäärän sekä miten vaihtaa ruokaa. Esiteessä oli myös erikseen kaikista ruuista tuotekuvaukset. PrimaCat on laadultaan parasta, mitä marketista saa. Sitä voisi verrata yhtä hyväksi kuin lemmikkiliikkeiden ruuat. PrimaCatin ruokaa on helppo hankkia, koska sitä löytyy perus ruokakaupoista ja se taitaa olla ainut kissanruoka markettihyllyssä joka on oikeasti laadukas. 

Meidän boxista paljastui 4 pussia Cuddly Kitten kuivaruokaa, joka on tarkoitettu juuri kissanpennuille. Nappuloiden koko oli mielestäni juuri sopiva pennuille, mutta myös meidän Miisu tykkäsi näistä paljon.
Meidän kissat eivät oikein ole olleet kuivaruuan ystäviä, mutta tätä kun laittoi kuppiin, niin ei mennyt kauaa kun kuppi oli jo tyhjennetty.

Annosaterioita tuli 12 kpl 5 eri makua ja jotka kaikki olivat Patee muodossa.
Mustiina on aina ollut todella nirso ruuan suhteen, mutta nämä oli kyllä ihan sen lemppareita.
Avausmekanismi oli todella helppo, eikä näistä saa sormen päitä reijille, niinkuin useista muista purkkimuodossa olevista ruuista.

Annospussipakkauksia tuli yhteensä neljää eri makua ja kaikki paketit sisälsivät neljä pientä pussia.
Ruoka-kriitikko Mustiina hylkäsi näistä heti nuo siniset pussit, mutta ne maistuivat hyvin Röllille ja Tassulle, jotka ovat kaikki ruokaisia.
Keltaiset pussit maistuivat Ruoka kriitikolle, mutta ensin meinasivat nekin jäädä kuppiin.

Plussat
+ Hinta/laatu-suhde hyvä
+ Sisältää paljon lihaa
+ Löytyy ruokakaupoista
+ Hyvä maistuvuus
+ Viljaton, Sokeriton, eikä sisällä keinotekoisia aineita

Miinukset
- Pennuille tarkoitettua kuivaruokaa ei ainakaan meillä tunnu löytyvän kaupoista.
- Kaikkia tuotteita ei löydy kaupoista
- Saatavuus kaupoista vielä vähäinen

Tunnen kevään tuulahduksen

Kevät saapuu vihdoinki! Ai mistäkö tiedän, no aurinko on paistanut melkein joka päivä! Ja tietysti me on koirien kanssa nautittu siitä täysin rinnoin.
Postaileminen on näin lomalla vähän jäänyt, koska en ole halunnut ottaa turhaa stressiä mistään.

Veeti on ihmeellisesti pysynyt rantakunnossa, vaikka saa ihan normaalisti 2x päivässä ruuan. Annosta ei olla oikeestaan muutettu suun tai toiseen, saman verran se on saanut kun ennen kasturointiakin.
Koira on kai niin liikkuvainen, ettei rasva kerkiä kertymään vyötärölle, joka oikeasti ihan hyvä. Pelkäsin ehkä eniten juuri sitä, että kuinka saan tuon pysymään normaalipainossa, mutta ilmeisesti sitä ei tarvitse stressata.

Tulisi vain se kesä sieltä jo ryminällä, mulla on niin paljon suunnitelmia tälle vuodelle tuon koiran kanssa, että oksat pois. Olis kiva lähteä tuon kanssa (nyt kun se on mahdollista) treffaamaan muita koiria taas vaihteeksi, koska tuo pikkupaimen tykkää muista koirista niin valtavasti.
Haikeudella täytyy muistella Veetin kakara aikoja, kun melkein joka päivä käytiin whippet poikien kanssa juoksentelmassa ja Veeti niin tykkäsi Baronista ja Brunosta. Sekä tietysti kaikkia muita meidän koirakavereita Kauhajoelta. Voin ainakin sanoa että tuota piskiä on pentuna sosiaalistettu.

Viime päivinä me ollaan juostu, syöty, lenkkeilty, leikitty ja temppuiltu. Eniten ollaan taidettu treenata luottamusta, vaikka ei meillä ikinä ole huonoa luottamusta ollutkaan. Minä luotan koiraan ja koira minuun. Ollaan siis uskallettu koetella rajoja viime päivinä, eilen ylitin rajan todenteolla. Sillä me oltiin tuossa tiellä hihnalenkillä, siinä kulkee jonkin verran autoja, traktoreita sekä rekkoja. Ja mä uskalsin päästää hihnasta irti... Veeti oli siis koko ajan periaatteessa kiinni, mä en vain pitänyt hihnasta kiinni, vaan se roikkui koiran perässä.
Tällä tavoin halusin viedä luottamusta vähän pidemmälle, ja todistaa ettei hihna ole se juttu mikä pitää sen koiran hallinnassa, että se on vain välikappale.
Ja mitä teki Veeti? Kulki mun vierelläni, vaikken pitänyt hihnasta kiinni! Tuo hunni on siitä kiva koira, että se pysyy hallinnassa ilman että on koko ajan kytkettynä.
Niin mitä jos olisi tullut auto? Sitten olisin ottanut hihnasta vain kiinni ja se olisi siinä.
Seuraavaksi meillä on treeni vuorossa katsekontaktin pitäminen ohitus tilanteessa, vaikka ei Veeti välitä vaikka karhu kulkis meidän ohitse, mutta se on hauskaa ajanvietettä ja harjoitusta molemmille.

Tässä kevään mittaan meille on tulossa perheenlisäystä. Tarkemmin en voi kertoa, ennenkuin kaikki varmistuu, mutta sellaista pientä jännitystä meillä täällä on (:

Hiiriä vai lampaita?

Aah.. taas tätä blogi hiljaisuutta, mutta nyt oikeasti on ollut niin kiirettä, etten ole kerinnyt koneella istumaan. Itse asiassa nytkin olisi muuta tekemistä, meinaan pakkaamista ja koiran lenkitystä, mutta ehkä mä vielä kerkiän.

Meidän koirat sarjasta tulee vielä kaksi osaa, ja kirjoittelen ne puhtaaksi luonnoksista heti kun kerkiän. Tosiaan jos viime viikko oli kiireinen, niin tämä alkuviikko on vielä kiireisempi, puhumattakaan loppuviikosta. Varsinkin tämä maanantai on hermoja riipivä, koska kaikki pitää saada viimeistään tänään hoidettua, ennekuin voin lähteä loman viettoon. Lähden tänään illalla siis Parkanoon vanhemmilleni muutamaksi päiväksi, ilman koiria.
Nin voitte sitten vain kuvitella, sitä työnsarkaa tänään, että saan kaikki koira jutut tehtyä niin valmiiksi, että Tepan tarvii vain lukea ohjeista mitä pitää tehdä.

Mulla ei ehkä muuten olis näin hätä, mutta kun mun täytyy saada Veetin tavarat niin järjestykseen, että kun mä loppuviikosta ilmotan Tepalle aikataulun, niin sen pitäisi muistaa koiran lisäksi ottaa myös sen panta ja hihna, joka on oikeesti tolle miehelle välillä vaikeeta.
Ja tosiaan se että mun pitäs ite pakata.... inhoan sitä eniten, meinaan pakkaamista.

Postauksen kuvat on viime viikolta, kun oli pari päivää aurinkoista, ja käytiin Veen kanssa pitkillä lenkeillä. Leikkaushaava on parantunut ja tikit tosiaan otettiin kotona 10 päivän jälkeen itse pois, ihme kyllä Vee oli ihan kiltisti paikallansa toimenpiteen ajan.
'

Parina päivänä Veeti ontui taas toista takastaan, mutta Botin ja levon jälkeen on taas juossut normaalisti. Tää sen jalkavika siis ilmestyy vain sen juostessa, mitään merkkejä ontumiseen ei oo kävellessä tai ravatessa. En oikein tiedä missä on vika? Koira ei muuten kipuile ollenkaan, eikä jalka menoa näytä haittaavan, välillä se saattaa juostessan vain nostaa toisen takasen ilmaan.
Jos koipi olisi kunnolla kipeä, ei koira juoksisi, sillä Vee näyttää kyllä hyvin nopeasti jos joku on vinossa.

Perjantaina Veeti pääsi veljesten kanssa pitkästä aikaa juokseen. Ja koirat vain pussailivat toisiansa pitkän erossa ajan jälkeen, lopuksi tietysti laittoivat leikiksi. Veetin paimennusvietti on poikien kohdalla vahvistunut. (Veetihän siis paimentaa Onnia ja Sutkia) Ennen Veeti on juossut poikien perässä ja näykkinyt niitä vähän joka puolelta, yrittäen saada niitä haluamaansa suuntaan. Perjantaina se ensimmäisen kerran elämänsä aikana se "paimensi" haukulla, Veeti ei juurikaan hauku, ja sen takia on hassua huomata että sen paimennusvietti on kuitenkin niin vahva, että se tekee sitä muille koirille.

Olisi kiva kokeilla mitä Veeti sanoo lampaista. Tulevaisuudessa aijon itselleni hankkia lampaita. mutta on mälsää odottaa niin pitkälle. Tosin sen näykkiminen ei kyllä sovi lampaiden kanssa, vaan enemmänkin lehmien kanssa se toimisi. En oikein enää tiedä omistanko paimenkoiran vai metsästyskoiran. Metsästyskoiralla tarkoitan lähinnä tuholaistorjujaa, sillä Veeti on opetellut taidon pyytää hiiriä, ihan käsittämätön koira!

No tämä postaus taisi mennä kuulumisten puolelle, jatketaan siis harjoituksia!