Meidän koirat sarjasta tulee vielä kaksi osaa, ja kirjoittelen ne puhtaaksi luonnoksista heti kun kerkiän. Tosiaan jos viime viikko oli kiireinen, niin tämä alkuviikko on vielä kiireisempi, puhumattakaan loppuviikosta. Varsinkin tämä maanantai on hermoja riipivä, koska kaikki pitää saada viimeistään tänään hoidettua, ennekuin voin lähteä loman viettoon. Lähden tänään illalla siis Parkanoon vanhemmilleni muutamaksi päiväksi, ilman koiria.
Nin voitte sitten vain kuvitella, sitä työnsarkaa tänään, että saan kaikki koira jutut tehtyä niin valmiiksi, että Tepan tarvii vain lukea ohjeista mitä pitää tehdä.
Mulla ei ehkä muuten olis näin hätä, mutta kun mun täytyy saada Veetin tavarat niin järjestykseen, että kun mä loppuviikosta ilmotan Tepalle aikataulun, niin sen pitäisi muistaa koiran lisäksi ottaa myös sen panta ja hihna, joka on oikeesti tolle miehelle välillä vaikeeta.
Ja tosiaan se että mun pitäs ite pakata.... inhoan sitä eniten, meinaan pakkaamista.
Postauksen kuvat on viime viikolta, kun oli pari päivää aurinkoista, ja käytiin Veen kanssa pitkillä lenkeillä. Leikkaushaava on parantunut ja tikit tosiaan otettiin kotona 10 päivän jälkeen itse pois, ihme kyllä Vee oli ihan kiltisti paikallansa toimenpiteen ajan.
'
Parina päivänä Veeti ontui taas toista takastaan, mutta Botin ja levon jälkeen on taas juossut normaalisti. Tää sen jalkavika siis ilmestyy vain sen juostessa, mitään merkkejä ontumiseen ei oo kävellessä tai ravatessa. En oikein tiedä missä on vika? Koira ei muuten kipuile ollenkaan, eikä jalka menoa näytä haittaavan, välillä se saattaa juostessan vain nostaa toisen takasen ilmaan.
Jos koipi olisi kunnolla kipeä, ei koira juoksisi, sillä Vee näyttää kyllä hyvin nopeasti jos joku on vinossa.
Perjantaina Veeti pääsi veljesten kanssa pitkästä aikaa juokseen. Ja koirat vain pussailivat toisiansa pitkän erossa ajan jälkeen, lopuksi tietysti laittoivat leikiksi. Veetin paimennusvietti on poikien kohdalla vahvistunut. (Veetihän siis paimentaa Onnia ja Sutkia) Ennen Veeti on juossut poikien perässä ja näykkinyt niitä vähän joka puolelta, yrittäen saada niitä haluamaansa suuntaan. Perjantaina se ensimmäisen kerran elämänsä aikana se "paimensi" haukulla, Veeti ei juurikaan hauku, ja sen takia on hassua huomata että sen paimennusvietti on kuitenkin niin vahva, että se tekee sitä muille koirille.
Olisi kiva kokeilla mitä Veeti sanoo lampaista. Tulevaisuudessa aijon itselleni hankkia lampaita. mutta on mälsää odottaa niin pitkälle. Tosin sen näykkiminen ei kyllä sovi lampaiden kanssa, vaan enemmänkin lehmien kanssa se toimisi. En oikein enää tiedä omistanko paimenkoiran vai metsästyskoiran. Metsästyskoiralla tarkoitan lähinnä tuholaistorjujaa, sillä Veeti on opetellut taidon pyytää hiiriä, ihan käsittämätön koira!
No tämä postaus taisi mennä kuulumisten puolelle, jatketaan siis harjoituksia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätähän kommentti, kiitos!