Mitä meille kuuluu?

Kuulumisia parilta viimeiseltä viikolta on aika paljon. Kaikki postauksen kuvat on meidän Merikarvia reissulta, koska kameran muistikortti taitaa olla koiran perseessä suussa, kun ei ole näyttäynyt minulle.

Tosiaan tammikuun vikalla kokonaisella viikolla huomasin Väinön ruvenneen köhimään. Kurkattiin koiran suuhun, ei mitään ihmeellistä kurkun pää vähän punoitti, mutta koiralle kelpasi ruoka ja vesi hyvin kuitenkin. Ajateltiin että katsotaan nyt että mihin suuntaan menee, että joudutaanko viemään ellille. Seuraavana päivänä koira ei miellellään enää haukkunut, koska joka haukun jälkeen tuli köhä. Väinö kuulosti köhiessään lähinnä sialta, ja se köhä vaivasi sitä jonkin verran. Minä tietysti jo kuvittelin että koira täytyy varmaan leikata tai jotain. Keskiviikkona soitin vakkari eläinlääkärille, joka kyseli kuinka koira muuten voi, no hyvinhän se muuten voi kun ruoka kelpaa niinkun ennenkin.
Näin ollen Elli viivasi pois nielutulehduksen, ja loppujen lopuksi viivattiin kennelyskä ja nenäpunkkikin, koska ne olisi jo sitten tartutteet muihinkin koiriin.
Elli käski seurata tilanne, että jos pahenee niin ettei koira enää syö ja rupee kunnolla käymään hengen päälle, koska selvästi mitään hengen hätää koiralla ei ollut.
Pähkäiltiin Teemun kanssa asiaa, kunnes molempien mieleen tuli että ehkä metsäreissulla koiran kurkkuun oli vain tökännyt jokin keppi (kun juoksee suu auki), ja näin varmaan loppu viimein olikin, koska viikon jälkeen koira parani eikä ole köhää enää kuulunut. Niimpä Väinö siis lepäili vähän yli viikon, ja nyt 4.2 pääsi ensimmäisen kerran metsälle päästelemään höyryjä.  Mitään ihmeempiä ei löydetty, kun jäljestäminen lumettomassa metsässä on sula mahdottomuus.

Välkky on nyt 15 viikkoinen riiviö, jonka kanssa ollaan ensiviikolla menossa toisille rokotuksille. Vallan mahtava pieni parson lapsi, joka on vielä fiksukin, kasvaa ja oppii uutta melkein joka päivä.
Ruoka on vähän huonosti kelvannut kakaralle, ja viikonloppuna kuransi olohuoneen matolle, joten söi kaurapuuroa ja paistettua broilerin jauhelihaa pari päivää.
Nappula ei oikein enää ollenkaan meinaa upota pennulle, vaikka olisi koko päivän syömättä. Joten ollaan välillä myös paastoiltu syömättömyyden takia.
Turvotettu nappula menee oikeastaan kurkusta alas enää pelkästään kädestä, ja oon sen kanssa harjotellut istu- ja maahan käskyä, jolloin ruoka tulee kädestä.
Nopeasti kakara oppi maahan käskyn käsimerkin, vielä pitäisi harjoitella sen verran että koira tarjoaisi sitä pelkällä käskysanalla. Istuminen tulee jo pelkällä istu-sanalla.
Ja kun tasapaino tyyny kotiutuu, niin päästään harjoittelemaan vähän tasapainoa ja perusasentoa.

Veetin ja Välkyn kanssa kohdattiin myös hirvilehmä metsälenkillä, siitä kerroinkin jo instagramissa. Veetin ensimmäinen kohtaaminen hirven kanssa, ja mulla oli jo pelkokertoimet mielessä, että Veetistä tulee pelkkä lätty hirven koipien alla. Onneksi koiralta löytyi vähän itsesuojeluvaistoa, eikä syöksynyt suoraan toimintaan.
Välkky ei tainnut koko elikkoa edes huomata, ei se yleensäkkään huomaa mitään, paitsi kaikki äänet... joita seuraa haukkukonsertti.

Välkyn kutka on vähän laantunut, tiedä sitten onko tuolla Nutrolin Turkki&Iho öljyllä ollut vaikutusta asiaan, vaan mikä on auttanut. Nyt on viikko taas kovasti kutkutettu, joka omasta mielestäni vaikuttaa enemmänkin siltä että pentukarva vaihtuu aikuiskarvaan, koska pennestä sojottaa taas karvoja sieltä sun täältä vähän epämääräisesti ja karva on selvästi sen oloista että käsillä saisi nypittyä.

Tuon turkkiöljyn lisäksi ruokaan lorahtaa myös Nutrolin pentuöljy, josta saa välttämättömiä rasvahappoja. Jahti & Vahdin pentu ei enää tuolle kelpaa ja se on kyllä ärsyttävän pientä kanin papana nappulaa. Tällä hetkellä nappulana menee Barking Headsin pentunappula sekä Carniloven pentunappula sekaisin. Vähän ollaan maisteltu jo lihaakin, kun tarkoitus olisi siirtää Välkky kokonaan raa'alle ja samalla Veetikin.

Veeti on päässyt juokseen paljon Välkyn kanssa ja niillä kyllä leikki luistaa. Huomaan Välkyn leikkityylistä paljon samaa kun Veetillä on ollut isompien koirien kanssa. Eli Välkky näppii hampaillaan Veetiä kun se juoksee edellä. Lauantaina Välkky pääsi juoksemaan Väinön kanssa pellolle, Välkky juoksi minkä jaloistaan pääsi ja Väinö hölkkäsi 10m päässä edessä, pentu ei siis saanut Väinöä kiinni ja loppupeleissä sitä rupesin niin harmittamaan että jäi vaan keskelle peltoa istumaan.

"Mitä sä teet?" - Välkky 

"Mä syön ton lihan palan mikä roikkuu sun suusta!" - Välkky 

"Koske vielä kerrankin mua kieleen ja teen susta rukkaset, kakara!" - Veeti 

Välillä on rankkaa olla rakastettu...