Mikä on oikea valinta?

Mä olen kirjoittanut tästä monta kertaa itselleni paperille, miettinyt ja pähkäillyt. Mikä olisi parasta minulle sekä koko laumalle? Listannut hyvät ja huonot puolet. Selannut rotuja ja taas miettinyt.
Jokaisella on varmasti omat mielipiteensä millainen koira kenellekkin sopii, mutta itse en välttämättä halua tietää sitä muilta. Tiedän itse varsin hyvin millaista koiraa etsin ja millaisen haluan. Vai tiedänkö sittenkään?

Ensin mietin että haluan vain harrastuskoiran, mutta pitäähän sen koiran miellyttää silmää myös kotona. Olisiko se iso vai pieni koira, vai sittenkin keskikokoinen? Ensin pitäisi tietysti saada selville millaista koiraa etsii, minkälaisia taitoja sillä koiralla pitäisi olla. Pitäisikö siltä löytyä vahtivietti, vaiko miellyttämishalua, entä saako olla saalisviettinen. Maailmassa on niin paljon koirarotuja, että saattaa olla vaikea löytää sieltä oma rotu. Ja itse huomasin kuinka vaikeaa on osata päättää.
Miten olisi Lapinporokoira, siitä on kokemusta ja se miellyttää silmää, vai onko se sittenkin liian karski. Entä Siperianhusky, se tarvitsee kaverin/lauman ja paljon liikuntaa eikä se välttämättä sovellu kuin omakotitaloon.
Miten olisi Bordercollie, ne ovat vilkkaita ja tarvitsevat paljon motivointia ja tekemistä.
Ystävällä on Suomenlapinkoiria, ne on kivoja, mutta entäs se jäätävä karva?
Paljon kysymyksiä ja vähän vastauksia.

Olen viimeisen vuoden tutkinut itseäni ja etsinyt vastauksia. Millaisen koiran minä todellisuudessa haluan? Onko se aktiivinen harrastuskoira oikea, vaiko vain ystäville sepitettyä tarinaa jotta pääsisit eroon "rakki-keskusteluista".
Ja kun viimein olet saanut jonkilaisen käsityksen rodusta, niin pitäisi miettiä jo sukupuolta. Haluatko uroksen vai nartun? Minun kohdallani vastaus on yksimielinen, haluan nartun.
Omistan kaksi urosta, ja syystä B haluan vaihtaa sukupuolta.
Nartunomistajien mielestä uros on parempi, koska nartut ovat kilipäitä. Todellisuudessa, myös se uros on kilipää aina kun narttu on lähettyvillä. Varsinkin jos omistat koiran, joka rakastaa narttuja, huolimatta siitä onko sillä nartulla juoksut vai ei.
Nyt siellä toisella puolella ihmiset kauhistelevat miten voin ottaa nartun, jos minulla on yliseksuaalinen uros, joka on vielä rakki. Tammikuussa Veetillä on tulossa elämää mullistava operaatio, se joutuu leikkauspöydälle. Muistan sanoneeni etten ikinä leikkaa sitä, mutta oikeasti en vain enää jaksa. En jaksa sen narttuhimoja, enkä varsinkaan sitä agressiivisuutta mitä se kokee kaikkia uroksia kohtaan. Tulkoon vain huono karva, aina sen voi ajaa pois. Tulkoon vain nälkä ja ruuanhimo koiralle, ehkä oppi menee paremmin silloin perille.

Suunnitelmat ovat onneksi jo päätös luvussa, eli suomennettuna: odottelen pentua yhdesta yhdistelmästä, mikä saatetaan keväällä/kesällä käytäntöön. Ja sitten vain odotetaan ja toivotaan sekä jännitetään. En silti pahoita mieltäni, vaikken juuri tästä yhdistelmästä saisi pentua. Kyllä se oikea koira vielä osuu kohdalle!