Mikä ärsyttää?

Mikä teitä ärsyttää? Mua ärsyttää tällä hetkellä sama asia kuin monia muitakin koiranomistajia, nimittäin vesisade ja kurakelit. Joka vuosi se on yhtä ärsyttävää ja kamalaa. Keväässä on yks toinenkin juttu joka aiheuttaa harmaita hiuksia, nimittäin karvanlähtö aika.
Kuinka yhdestä koirasta voi lähteä niin paljon karvaa? Ja kun sitä lähtee koko ajan, kuukaudesta toiseen. Mun pitäisi imuroida (ja oon imuroinutkin) joka ikinen päivä huushollia sänkyä myöden.
Ja sit vielä kun sängyssä on sellainen lakana, joka oikein imee itseensä kaikki karvat, miten sellainen lakana voi edes olla koiranomistajalla. No tiedättekö, kun ei sitä lakanaa sovi sielä kaupassa aukaista ja silitellä ja kokeilla millasta materiaalia se on ja kuinka siihen tarttuu karvat.
Onkohan joku jo kehittänyt koiranomistajille oman lakanan sänkyyn? Tiedättekö sellaisen joka hylkii karvoja, kuraa ja hiekkaa, varmaan kätevin olis joku ulkoilukangas, vähän sellainen kiiltävä ja liukas. Olis varmasti todella kätevä.

Lpk Pihlajamäen Lovetar

Yhtenä iltana päästin Veetin ulos iltapissalle, ennen nukkumaan menoa. Tiedättekö, kun se tuli takaisin sisälle niin sen jalat oli mahakarvoja myöten mustana. Mulla palo siinä kohtaa käämi, kirosin koiraa ja kevättä. Kirosin niitä perkeleen kurakelejä, eniten ketutti se että koira oli käynyt pellon puolella asioilla, jonka takia sen naamakin oli ihan musta. Koira pääsi pesulle taas kerran, eihän sitä ole koko viikkona tarvinnut kuin joka päivä pestä.
Kun viimeinkin olin päässyt sänkyyn, niin kuulin kuinka Veeti kaato vesikuppinsa. Niin sen kupin jonka olin juuri täyttänyt, ja nyt se kaikki vesi lainehti lattioilla. Ei muuta kun ylös ja kuivaamaan lattia, sen jälkeen sulloin koiran kangashäkkiin ja annoin hetken olla sielä rankaisuna.
Olin ehkä vähän liian ankara, Veetille kun on maailman kamalinta olla erossa meistä.

Ei pidä silti pelkästään mollata, oon yrittänyt olla iloisempi vaikka pihalla sataakin vettä.
Veeti on edistynyt elämässä kuitenkin tosi paljon! Viime keväänä kun käytiin sen kanssa joella, se pelkäsi eikä halunnut omasta tahdostaan olla joen rannassa hetkeäkään, vaan juoksi aina pellon puolelle, kauaksi rannasta. Viime maanantaina me käytiin ensimmäisen kerran tänä keväänä joella, Veeti tietysti mukana. Tilanne oli tällä kertaa aivan toinen, koira meni joka paikkaan, eikä pelännyt yhtään. Se meinasi myös kastella talviturkkinsa jo nyt, vaikka aikaisemmin on pelännyt uimista.
Mä olen miettinyt mitä on tapahtunut, koska Veeti on monessa muussakin asiassa rohkaistunut, eikä pelkää enää niitä juttuja mitkä oli vielä viime vuonna sille kamalia.
Olisiko sen kastroiminen muuttanut asioita, luottaako se nyt enemmän itseensä?
Veetin ongelmahan on ollut se itseluottamuksen olemattomuus, jonka takia se on käyttäytynyt agressiivisestikkin.

Meille kotiutui viikko sitten myös Suuri koira temppu kirja, jossa on 101 temppua, joista ollaan työstetty jo yhtä. Joka on ihan perus paikka, tosin onhan meillä paikka hallussa arkielämässä, mutta nyt puhunkin lähinnä vapaa-ajan paikka käskystä. Joka kirjaimellisesti tarkoittaa sitä, että ensin pyydän koiran johonkin tiettyyn asentoon, eli esim kuva yllä, jossa koira makaa pylly pystyssä kannon päällä ja pyydän sitä paikka sanalla pysymään siinä. Valokuvaaminen on paljon helpompaa kun koira on paikallansa ja no keskittyypä paremmin.

"Ruokaa pöytään ja sassiin!"

"Oonks mä nyt hyvin tässä, saanko palkan?"