Kun tuntuu etten jaksa

Viimeiset kaksi viikkoa on ollut yhtä hullunmyllyä, johtuen siitä että väkiluku tässä talossa vaihtui neljästä kymmeneen lyhyessä ajassa. Ja neljä näistä on lapsia: kaksi kouluikäistä, yksi eskarilainen ja yksi rääkyvä tinttaliisa. Eli elämä on ollut tosi hektistä, oman rauhan saaminen on melkeinpä mahdotonta. Väkiluvun paljous johtuunee siitä, että Tepan veljen perhe joutui kodittomaksi tai siis niiden koko talo joutui remontin alle vesivahingon takia. Ollaan oltu sielä repimässä lattioita auki ja seiniä irti, joten omat koirat ovat jääneet vähän vähemmälle huomiolle. Pakko myöntää että omiakin hermoja on vähän riipinyt, sillä oman rauhan saaminen on mulle ihan ehdoton, ja nyt kun sitä rauhaa on hyvin hyvin vähän, on välillä meinannut tehdä mieli huutaa perkeleitä.

Kyllä mä olen silti yrittänyt vähästä ajastani antaa myös koirille. Veeti on päässyt lenkille ihan normaalisti, perjantaina sillä oli vapaa päivä, joka näkyi heti seuraavan päivän karkausreissulla.
Välillä tulee sellainen "olen huono koiranomistaja" -fiilis joka riipii omaa jaksamista kaikessa.
Veeti varsinkin kaipaa mun huomioo päivässä paljon, ja nyt kun se on ollut yöt pihalla niin en ole voinut halia sitä ennen nukkumaan menoa.
Koiran sisällä pitäminen tuskaisen kuumassa talossa ja väenpaljouden keskellä on oikeasti tosi hankalaa. Varsinkin Veetin kohdalla, joka kyllä tykkää lapsista, mutta ei kestä sitä lääppimistä ihan koko ajan.

Taisimme aloittaa huhti/toukokuussa koirankopin rakennuksen ja juuri tällä viikolla se viimeinkin valmistui. Uusi koppi tehtiin siis Veeetille, koska se vihasi edellistä väliaika koppiaan, eikä mennyt sinne edes sateella. Uusi koppi taisi kelvata, koska usein kun menen poikaa katsomaan, niin se makaa kopissa tyytyväisenä, jota se ei vanhassa kopissa tehnyt.

Jossain kohtaa kun taas kerkiän, niin on tulossa video meidän varusteista, yritin saada kaikki samaan videoon, ainakin kaikki eniten käytetyt jutut.

Ajatella jos niitä olisikin kaksi... 

 lähdössä pallon perään !