2. toukokuuta 2017

Kun musta tuntuu, että mä kuolen stressiin


Niinhän siinä sitten loppupeleissä kävi, että blogi on saanut elää hiljaiseloa oman kiireisen elämäni takia.  Tuntuu että joka viikonpäivä on puukattu niin täyteen kaikkea, etten meinaa löytää aikaa pelkästään itselleni. 15. pvä oltiin Jennyn ja koirien kanssa Alkkiavuoren luontopolulla, siitäkin piti tehdä erillinen postaus mutta kiireiden takia se saa nyt jäädä. Jennyllä oli mukanaa Myy ja Savu, kun taas minulla oli Välkky ja Veeti. Koirat tuli hyvin toimeen keskenään ja kaikkien yllätykseksi Savu ja Välkky löysi yhteisen sävelen.
Onkohan Veeti tulossa vanhaksi, kun sitä ei niin kiinnosta tuo leikkimis puoli enää, vaan se tutkiskelee mieluusti yksinänsä paikkoja. Vaikka kyllä ne taisivat Savun kanssa muutamaan otteeseen ottaa juoksurallia.

Välkylle pyörähti viime viikolla 6 kuukautta mittariin, iso tyttö jo on! Vaikka saisi vielä vähän nostaa korkeutta, tuntuu että kasvukäyrä on tällä hetkellä nollassa, vaikkei minua haittaa vaikka siitä jäisi pieni hauva.
Tehtiin koirille lihaa tuossa viime lauantaina ja Välkkykin sai maistiaiseksi possun sydäntä. Vähän aikaa sitä mutusteltiin, ennekö neiti peitti palasensa hiekalla...

Välkky 5,5 kk. 
Omaan makuun Välkyllä on kyllä aika kiva rakenne ja se on muutenkin hauskan näköinen. Välkyn ulkomuoto on ollut myös kasvattajan mieleen ja toivottavasti päästäisiin korkkaamaan Välkyn kanssa tänä vuonna vielä ensimmäiset mätsärit ja näyttelyt.
Sitä ennen täytyisi kuitenkin hiukan harjoitella seisomista, kulkemista ja sitä ettei ensimmäisenä tuomari saa sormilleen.

Yläkuvassa näkyvä vihreä strassipanta on entisen Wulffis Collectionin tekemä Välkyn mitoilla tehty. Taidan kuitenkin tilata sille uuden pannan Kaulapannat.netistä, josta on myös Veetin molemmat solkipannat. Tämä nykyinen panta menee varmaan vielä tämän kesän, mutta se on laadultaan mielestäni ehkä vähän kakkoslaatua, kun pehmuste on vähän miten sattuu kiinnitetty ja nahan laatu on aika kova eikä se ole pehmennyt, vaikka pantaa on nyt jo käytetty todella paljon.


Tällä viikolla olen lähinnä tyhjännyt kaappeja pahvilaatikoihin, koska vihdoin ja viimein me päästään muuttamaan. Kaikista eniten varmaan vihaan juuri tuota pahvilaatikoiden täyttöä, siinä huomaa kyllä hyvin kuinka paljon tavaraa yhdellä ihmisellä voi olla, vaikkakin päätin kyllä heittää kaikki kamat joita en tarvitse enää niin pois.
Mukaan lähtee näillä näkyminen Veeti ja Välkky, Väinö saa jäädä anoppilaan koska uudessa kodissa ei ole vielä tarhaa Väinölle ja en halua viedä Väinöltä sen mahdollisuutta elää ulkokoirana.
Tietysti jokaisen koiran voi halutessaan kouluttaa ulkokoirasta sisäkoiraksi, mutta en näe että siitä olisi hyötyä kummallekkaan. Väinö on aina ollut ulkokoira ja se rakastaa olla ulkona, joten en halua stressata koiraa sillä, että se joutuisi vasten tahtoaan elämään sisällä.

Veetihän on myös ollut viimeisen vuoden ulkokoirana, mutta se on ennen asunut kaksi vuotta sisäkoirana, joten en näe mitää estettä sille ettei se voisi taas olla sisäkoira.
Ajattelimme Teemun kanssa ensin katsoa, että kuinka se pärjää sisällä turkkinsa kanssa, että jos se rupeaa kauheasti läähättelemään sisällä, niin vedän siltä turkin alas.
Uudessa asunnossa on myös se hyvä puoli, että siellä on yksi huone ylimääräisenä periaatteessa, joten voimme pitää koiria eri tiloissa, silloin kun emme ole paikalla. Tarkoitus olisi pitää vierashuoneen/koirahuoneen ovea auki, mutta hankkia siihen vain koiraportti, jotta koirat näkevät toisensa, mutta eivät lupea rähinöimään.

Ja tosiaan Välkky ja Veeti tulevat muuten vallan mainiosti toimeen, mutta Veeti on ruuan perään vähän liian totinen kaveri ja se näyttää kaapin paikan kyllä heti nuoremmalle. Tietysti vanhempi koira saa komentaa nuorta koiraa, mutta pidän ne mieluusti poissa ollessani eritiloissa turvallisuus syistä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätähän kommentti, kiitos!