Hengissä ollaan!

Olimme Veetin kanssa viime viikon porukoilla "hoidossa", jätin oman koneeni kotiin, koska se ei yksinkertaisesti mahtunut mukaan. Tuntui että muutenkin oli kauheasti tavaraa, kamera laukun lisäksi oli matkalaukullinen omia tavaroita (joista olisi voinut osan jättää kyllä kotiinkin) ja vielä koiran tavarat + ruuat.

Veeti tykkäsi kauheasti kaupunkikoiran elämästä, sillä se sai olla 24/7 sisällä ja sai paljon rapsutuksia ja herkkuja tietysti. Vanhemmillani ei ole omaa koiraa, joten Iskä varsinkin nauttii kun saa välillä lasten koiria hoitoon. Sissin kuoltua, vanhemmat eivät yksinkertaisesti halunneet uutta koiraa.
Vanhemmat molemmat rakastuivat Veetiin, tietysti enemmän jos siltä ei olisi niin paljon pudonnut karvaa. Tuntuu että implantin oton jälkeen, tuo on koko ajan pudottanut turkkia.

Käytiin Parkanossa ollessamme paljon kylällä lenkillä, jolloin Veeti sai vähän taas tottumista liikenteeseen sekä muihin lenkkeilijöihin. Hyvin pikku kettu suoriutui, eikä siitä ole tullut puskassa asuessa mikään remmirähjä, vaan ohittaa kiltisti muut koirat pukahtamatta sanaakaan.
Muutamaan otteeseen rallatettiin pellolla ja metsässäkin. Törmättiin yhdessä metsässä karhunkakkaan ja jälkiin, ja kiireen vilkkaa vaihdettiin eri lenkkimaastoon. Huomasin viikon aikana, että lenkkarit eivät ehkä ole kaikista mukavimmat kengät märässä metsässä.

Hyvin nukuttiin yöt, vaikka koiralle olikin vähän outo paikka. Veeti on matkustanut autossa nyt vallan kangashäkissä, pysyy autokin siistimpänä, eikä tarvitse penkeiltä siivota oksuja.

Kotona maalla mua odottikin paljon hommia, koirat oli olleet viikon liikuttamatta, koska appivanhemmat eivät niitä yksin saa lenkitettyä. Joten lauantaina lähettiin puoli yhdeksän aikaan illalla juoksuttaan lapsosia.
Jäpikät olivat tapansa mukaan lenkillä kiltisti ja kävivät uimassa ojissa ja noutivat keppiä.
Herrat olivat tietysti ennen meitä kotipihassa ja olivat kerenneet jo kaikkea tehdä. Narua oli levitetty koko pihan täydeltä, kaikki kissat istuivat puun larvassa, vanhoja luu kätköjä oli pengottu ja tupakkakuppi oli levitetty keskelle pihaa. Ihana kakaroiden saalistaminen ja paikkojen siivoaminen kymmenen aikaan illalla on aika mielekästä.

Sutki viikko sitten

Sutki oli viikon aikana kasvanut hurjasti ja jalat olivat kuin seipäät. Huomasin ikäväkseni myös sen että pojan kylkiluut paistoivat ruumista pihalle, vaikka pojat saavat ruokaa enemmän kuin kukaan muu koirista. Joten päätin madottaa Sutkin, vaikkei siitä kauaa ole kun se matokuurin sai. Ihan varmuuden vuoksi, ettei tule yllätyksiä. Voi olla että tuo kasvaa vain niin lujaa, ettei sen maha pysy mukana.
Jaoin koirillekkin kasan lihaa, joten ehkä Sutkikin saa ympärillensä vähän lämmikettä.

Virtahepo!