Joutuu nukkumaan yksin, tai ainakin melkein, onhan mulla tossa koira. Vaikka sekin nukkuu omassa kopassaan, ensimmäistä kertaakin vielä tänne muuton jälkeen ja siitähän on jo vuosi kun tänne takas tultiin. Paluu muuttajia kun ollaan. Eikä siinä vielä kaikki, mies sanoi ettei sitä viikolla enää kotona näy, että se nyt ajaa koko ajan sinne Ouluun. Niin mitäs minä sitten täällä maalla junttaan, kun ei ole seuraa. Enkä kestä palkattomana lastenhoitajana päivääkään enää. Siispä me lähdetään maanantaina koiran kanssa, muutetaan viikoksi pois maalta. Me lähdetään Parkanoon, kotitaloon mennään. Sielä Veetikin saa olla kokopäiväsenä sisäkoirana, kuinkakohan käy?
Joutuu koiralle pukeen vaippoja, ettei merkkaile oven pieliä. Talo kun haisee toiselle urokselle, eikä me siellä olla paljon oltu. Melkein voisi sanoa että koiralle outo paikka, vaikka onhan se sielä ollut ja asunut joskus viime jouluna. Kaiken näköistä täytyy muistaa mukaan ottaa, enemmän tavaraa varmaan menee koiran matkalaukkuun, kuin omaan.
Pitäähän sitä muistaa koiran peti, ruoka, lisäravinteet, lelut, herkut, pannat, valjaat, taluttimet, juoksuvyö, hammasharja... Ja vielä pitäisi muistaa mitä ittelle ottaa mukaan.
Ja onhan sielä kaupungissa luksustakin, on katuvalot ja jalkakäytävät. On meinaan tämmöselle mettässä asuvalle ihan luksusta, kun eihän täällä sellasia oo. Tai on 5km päässä kotoota. Aikamoista, ei tartte aina siinä valosimpaan aikaan mennä lenkille, voi jo vähä myöhemminkin mennä.
Koiralle outoo, joutuu oleen kytkettynä ja kakatkin kerätään ennenkö ne maahaan kerkiää osumaan, aikamoista. Mutta kyllä me selvitään, ollaan sentäs selviytyjiä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätähän kommentti, kiitos!