Mieheni veljen Dreeveri narttu oli käyttäytynyt jo pidempään oudosti, ja eräänä iltana se oli saanut pahan kohtauksen, jolloin se oli kouristellut (vaahto valunut suusta), juossut pitkin seiniä ja ollut peloissaan. Kohtaus meni onneksi nopeasti ohitte, mutta omistaja päätti aamulla soittaa eläinlääkäri ajan, jonka muistaakseni sai heti samalle päivälle. Eläinlääkärissä koira oli rauhoitettu ja siltä oli otettu verikokeet sun muut testit, ja seuraavana päivänä tulokset tulivat.
Koiran tulehdusarvot olivat todella korkealla ja muutkaan tulokset eivät olleet iloisia.
Koira sai tuomion isosta aivokasvaimesta, ja jo silloin kaikki tiesimme että aika oli vähissä tämän koiran kanssa. Eläinlääkäri kirjoitti kuitenkin antibioottikuurin, jonka aikana koira oli rauhallinen ja oireeton. Mutta heti seuraavana päivänä kun kuuri loppui, koira meni taas huonoksi.
Enää ei voitu puhua kohtauksesta, sillä koira oli samassa tilassa tunteja.
Eläinlääkärille soitto ja ell sanoi että pystyy tulemaan vasta iltapäivästä, mutta että itsekkin saa lopettaa jos pystyy. Ja tunti soiton jälkeen koiran tila romahti täysin, jolloin omistan oli tehtävä raskas päätös ja lopetettava koira itse.
Tämän jälkeen rupeaa miettimään miksi näin tapahtuu? Kyseinen koira oli vasta 2-vuotias, elämää täynnä oleva koira jolla olisi pitänyt olla koko elämä edessä. Toisin kävi ja koska olen seurannut tätä surunäytelmää vierestä se kosketti todella paljon. Laittoi miettimään että mitä jos omaalle kohdalle kävisi näin, olisinko valmis luopumaan Veetistä tai Väinöstä. Ja todellisuudessa en tiedä romahtaisinko ihan täysin, jos joutuisin jomman kumman koiristani lopettamaan tapaturman tai sairauden takia. Silti se on jokaisella koiran omistajalla edessä, joskus vain toivoisi että sen saisi tehdä vasta kun koira on elänyt pitkän, terveen ja onnellisen elämän.
 |
| Rest in peace... ♥ |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätähän kommentti, kiitos!