Väsynyt matkamies

En ole jaksanut kirjotella, koska olen yksinkertaisesti ollut niin väsynyt. Avaudun nyt kunnolla, sillä nämä pari viimeistä viikkoa ovat uuvuttaneet minut niin että on parempi puhua suoraan. 
Kaikki alkoi siitä kun Tuuli rupes käymään yhä harvemmin pentulootassa imettämässä pentuja. Ihmeteltiin sitä että mikä on vikana, kun pennut kuitenkin vasta 2viikkosia. Leikattiin pennuilta kynnet lyhyemmiks, mutta sekään ei auttanut. Yhtenä päivänä huomasin Tuulin toisen takatissin olevan turvoksissa ja vuotavan verta. Ruvettiin tutkiin asiaa ja selvisi että koko takatissi oli tulehtunut (joku ampinainen pistänyt tms.) ja haavasta valui verta ja jtn nestettä. No koiralle nousi kuume ja soiteltiin ell läpitte, tietysti kun oli sunnuntai niin ei saatu koiralle mitään hoitoa, ensiapuna annettiin aspiriinia ja yhtä emakoille tarkoitettua lääkettä pistoksena ja Tuulille tuli vähän parempi olo ja saatiin se suostuteltua imettään. 

Maanantaina saatiin koiralle antibiootit ja särkylääkkeet, mutta eivät auttaneet niin hyvin että pennut olis selvinnyt pelkällä emon maidolla. Joten alotettiin nappulan antaminen lisänä, pennut tykkäs ja söi mielellään jo kiinteää ravintoa. Elikkäs Tuuli imetti pentuja 1-2 krt vuorokaudessa, joten syötin pennuille turvotettua nappulaa ja piimää 3-4krt vuorokaudessa. Ja sehän vasta lystiä olikin, aamulla ensimmäisenä ja yöllä ennenkö pääsi nukkuun piti pennut ruokkia. Oli kamala kuunnella pentujen itkuhuutoja kun Tuuli ei imettänyt, vaan kävi vaan nuolemas pennut kopassa, viikko ei ollut fyysisesti raskas mutta henkisesti kyllä. 

Silloin vielä kun pennut syntyivät olin ollut onnellinen, että olen viikot poissa niin en kerkiä kiintymään niihin, no nyt olen jo tarpeeksi kiintynyt jokaiseen pieneen pörröperseeseen, että tuntuu ikävältä kun tietää että suurimmalla osalle niistä on jo kodit ja että niistä joutuu luopumaan. 
Enhän minä edes voisi yhtäkään pennuista itselläni pitää, kun on nuo omat pojat sekä uusin tulokas joka saattaa vielä ennen joulua tulla. 

Keskiviikkona kun oltiin lähdössä Kauhajoelle huomasin että Veetillä oli taas etutassussa halkeama (ennenkin ollut kerran) ja tällä kertaa halkeama oli oikein kunnon iso. Epäilin että edellispäivän juoksulenkiltä tullut. Ei auttanut muu kuin rasvata ja hoitaa tassu ja jättää Veeti kotiin. No ei tässä vielä edes kaikki, kaiken lisäksi Väinö käveli kolmella jalalla ja ontui toista takajalkaansa. Kävin jalan ja tassunpohjan läpitte tarkasti enkä löytänyt mitään poikkeavaa, joten jäi hiukan haikea olo lähdöstä, kun ei tiennyt mikä koiralla oli. Onneksi mies sentäs lupasi tarkkailla Väinön jalan tilannetta ja ilmotella jos jotain uutta ilmenisi. 

No nyt olen Kauhajoella kämpillä väsyneenä ja kuumeessa. Väsyttää mutten pysty nukkumaan, ressaa mutten voi asialle mitään  ja kuumeen takia en voi mennä kouluun. 

Hasta la vista taas syyskuu!