28. lokakuuta 2014

Aina ei mene kaikki niinkuin ajatellaan



Unohdin sunnuntaina päivittää meidän jälki treeneistä, jotka sitten peruuntuivat. Olisin tietysti voinut Väinölle käydä tekemässä jäljen, mutta olin niin huolissani Veetistä, etten pystynyt muuta ajattelemaan.
Niin eli aamulla kun olin koiraa menossa katsomaan, huomasin että se tuli kolmella jalalla "hyppien" luokseni. Rupesin heti ihmettelemään mitä oli tapahtunut, päästin koiran irti että sain paremmin katsottua miten sen liikkui jalan kanssa. Ensin koira lähti ravaamaan pihaan päin ja loppujen lopuksi se veti kunnon laukka spurtit ja koko ajan seurasin koiran liikettä. Liike ei ollut puhdas.. mutta meno oli sen näköistä että olin jo varma että koira oli huiputtanut minua. 
Kunnes oltiin menossa sisälle, ja koira ei suostunut menemään portaita ylös. Ei siinä muu auttanut kuin kantaa koira sisälle. Hetken aikaa poika sisällä makasi, ja kun pyysin sen luokseni, se tuli taas ontuen ja tällä kertaa koira käveli vain etujaloillaan. Rupesin todella huolestumaan, ja pyysinkin anoppiani kokeilemaan jalan. 
Jalasta ei tutkimalla ja tunnustelemalla löytynyt mitään vikaa, muuta kuin koukistaja jänne oli koholla ja koira arkoi kosketusta. 
No laitettiin koira levolle ja se sai maata sisällä koko päivän. Tietysti oli sunnuntai enkä saanut eläinlääkäriä kiinni, joten päätettiin mennä koiran kanssa levolla ja ensiapuna kuumensin kaurapussin mikrossa ja pidin pieniä hetkiä sitä koiran jalan päällä. 




Veetistä huomasi että jalka oli kipeä, koira joka on aina iloinen ja toimelias (kaikessa aina mukana), makasi pedissään ja nukkui. Se ei tullut pöydän luokse norkoilemaan (niinkuin yleensä) kun söimme. Ruoka kyllä kelpasi, kun sen vei koiran nenän eteen, mutta ei halunnut nousta ylös. Yhden kerran sain Veetin mukanani pihalle, se kävi pissalla ja meni nurmikolle istumaan. Pojan kävely oli niin kipeän näköistä, että muutama kyynelkin taisi vierähtää poskelle. En saanut Veetiä edes kävelemään luokseni, se vaan istui ja katsoi minuun. Teemu kantoi koiran sisälle, se "käveli" kahdella jalalla eteiseen ja istui, kovalla innolla ja kehumisella sain koiran kävelemään keittiöön asti, jonne se sitten pani makaamaan eikä enää noussut. 
Iltapäivästä annoin koiralle neljänneksen aspiriinia, joka helpotti parin tunnin päästä ja seuraavana aamuna koira käveli jo kaikilla neljällä jalallaan. Helpotuin, mutta päätin että vien sitä tuon takapään takia eläinlääkäriin, kun vain tästä saataisiin tämä elämä kunnolla rullaamaan. 
Nyt alkuviikon Veeti on ollut sairaslomalla, eikä ole päässyt kunnon lenkille, ettei satuttaisi itseään lisää. 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätähän kommentti, kiitos!