You see a lion, when you look inside of me

Vähän on kerinnyt tapahtumaan pitkässä ajassa, mutta paljon lyhyessä ajassa. Palataan siihen kuitenkin myöhemmin.
Veetille kuuluu erittäin hyvää, tänä aamuna kahdeksan aikoihin se pääsi pesulle ja kuivauksen jälkeen lähdettiin kohti Karvian eläinlääkäriä. Muuttoni vuoksi minun oli aika etsiä uusi mukava eläinlääkäri meille, jossa tullaan tästä edes käymään. Kankaanpään eläinlääkärit olis ollut lähempänä, mutta epäilin että Karviassa on yhtä hyvä sekä saattaisin saada aikoja paremmin, kun on pienempi paikkakunta.

Päästiin karviaan ja Veeti koki heti kauhun hetkiä, kun ovesta kannettiin pihalle juuri lopetettua koiraa. Se rupesikin heti vikisemään, luullen kai että hänet nyt tapetaan.
Käytiin siis ottamassa pojalle hormoonikapseli (kemiallinen kastraatio), jonka vaikutus kestää siis 6kk ja tällä saadaan vähän esimakua siihen, millainen pojusta muuttuu kun pallit poistetaan. Teemu on mua pelotellu asialla, että leikkauksen jälkeen Veeti karkaa ja tappaa ittensä ja kaikkea muuta yhtä järkevää. Joten en voinu muuta tehdä kun saada ensiksi tietää, millaisia luonne eroja tulee.
Veeti sai rauhottavia, ennen kapselin laittoa, koska se oli tosi vilkkaalla päällä.

Poju sai paljon kehuja ja rapsutuksia, kun osas käyttäytyä mallikkaasti. Saatiin myös kehotus käydä kuvauttamassa lonkat ja selkä, vaikkei mitään vakavaa olisikaan. Eläinlääkäri sanoi että polvet ainakin tuntuu ja näyttää hyvältä, eikä lonkissakaan käsipelillä tuntunut mitään. Voi olla että selkänikamissa olisi sitten jotain vikaa, tai niitä puuttuu, ken tietää.

Viime viikonloppuna alotettiin uus harrastus, koirajuoksu. Veeti tykkäs kovasti juosta kanssani, varsinkin kun hihna jousti hyvin liikkeessä. Keli olisi tietysti voinut olla parempi. Räntää sato ja tuuli pirusti, tiet oli märät ja pettävät. Lopuks käytiin vielä lenkin varrella olevalla pellolla ja metsässä, jossa Veeti sai juosta irti.



Nyt poika katsoo mua kastanjan ruskeilla silmillään taas sen näkösenä, että pitäs päästä pissalle. Joten me lähdetään ulkoileen tonne pimeeseen ja märkään. Seuraava postaus kertookin sitten, pienestä valkoisesta koirasta.