Viime viikon tohinat

9.3 Vietimme avokin kanssa syntymäpäiviäni Tuurissa, josta mukaan lähti koirille pääosin herkkuja. Illalla käytiin vielä juoksuttamassa Veeti ja pennun metsässä.

10.3 Liikutin aamusta Väinön liinassa yksikseen, ja illasta käytiin Veetin kanssa juoksulenkillä. Eka juoksulenkki oli siis tänä vuonna, mentiin joku n. 2km lenkki, jossa oli kaks 4-500m juoksupätkää ja muuten käveltiin. Otettiin aluks ihan rennosti, ettei seuraavana päivä olis jalat kipeenä. Ilma oli ihanan lämmin vielä, ja osain pukeautua oikein.

11.3 Mentiin sopivan pitunen mettälenkki Veetin ja Hempan kanssa. Hemppaa Veeti arvostaa, eikä näyki sitä jatkuvasti. Hemppa onkin Veetin yks lempi lenkkikavereista, kun sen kanssa saa juosta lujaa.

Kotiin kun päästiin, oli väsyneitä koiria, joille tarjottiin vettä jonka joukossa oli vähän lihamössöö.




12.3 Oli taas lenkki päivä, tosin mentiin Veetin kanssa ihan kahdestaan, koska oli ns lepopäivä, muttei viitsitty viettää sitä sohvalla kun oli niin komee päivä. Meidän tän kertanene lenkki meni ensin metsään, josta hakkuu-aukeelle ja lopuks pellon poikki metsään ja kotipihaan.

13.3 Oli vuorossa taas tiimi Hemppa ja Veeti. Taas mentiin sama mettälenkki kun noiden kanssa yleensä. Muistuteltiin Hempalle taas noutoa, ja heiteltiin sille palloa. Mäkin sain annettua avokille hyviä vinkkejä, kun sanoin että sen pitää kehua koiraa ihan kauheesti kun se tekee oikein. Ja loppupeleis mun vinkki ei ollu tyhmemmästä päästä, koska koira rupes toimiin paremmin, kun avokki kehu sitä oikein maasta taivaisiin.

Koira se metsästyskoirakin on, pitäähän sen tietää kuinka älyttömän hyvä se on ;).

Hemppa noutaa kyllä tosi hyvin, se on välillä vaan niin täpinöissään, ettei se löydä palloa vaikka se oli sen jalkojen juuressa. Näinä kertoina Veeti poimi pallon mukaansa, vaikka se ei yleensä koske lenkillä yhteenkään leluun.
Hemppa on nyt 5-vuotias, mutta sillä ei oo vieläkään sellasta rauhoittumis-nappia.

Mun pitäs kerätä Veetistä joku hyppy-albumi. Sitä ei siis turhaan sanota gaselliks, vaan tolla koiralla on oikeesti jumalattomat takajalka lihakset, vaikkei ne näy ulkoisesti. Se välillä hyppää pelkästään meidän sängyssä, toiselta laidalta toiselle, ja viel niin et me maataan sängyssä ja se hyppää meidän yli.
Kaikki ojat mennään vauhdilla yli, ja kuvat antavat osviittaa siltä miltä herra näyttää hypellessään. Välillä tuntuu ettei mikään este oo tarpeeks korkee tai leveä Veetille.

14.3 meillä oli taas vapaa päivä ja mentiin rauhallinen lenkki kahdestaan. Ja vaan möllötettiin kotona. Plussa otettiin muutama tokoliike pihassa.

15.3 Otettiin aamulenkille mukaan Onni, Sutki ja Hemppa. Eli pojilla oli isä-poika aikaa. Kameraa tälle lenkille en kuitenkaan viitsinyt ottaa, koska kolme adhd-koiraa yhdessä on kuin täystuho. Onneksi en sitten ottanut, vaikka olisin varmasti hyviä kuvia saaut. Putosin kaksi kertaa syvään ojaan, niin että kumisaappaatkin hörppäs vettä. Ja sitten kun itse yrittää rantautua kuivalle maalle, niin ne kolme hölösuuta haluavat tietysti omalla tavallaan kaikki auttaa sua. 

Aamulenkin jälkeen käytiin päivällä viel Veetin kans pienellä kävelyllä ja harjasin herraa hetken aikaa pihassa. 

Näin meillä päin karataan häkistä. Kiipeilijä Sutki.