Pentutapaaminen 26.6

Viimeinkin jaksan kirjoittaa meidän perjantai päivästä. Oltiin siis Veetin kasvattajan kanssa sovittu tapaaminen 26.6 ja lähdimmekin klo 12 matkaan kaverini Jessican sekä koirien kanssa kohti Ikkeläjärveä. Koirat matkustivat kiltisti takakontissa, eikä Veetikään oksentanut kertaakaan. Jessica omistaa siis Veetin siskon Hulin. Paikan päällä meidät otti vastaan iloinen koiralauma ja hieman reviiritietoinen Papu, joka on siis Veetin ja Hulin äiti.
Sitten vaan koirat ulos autosta. Ensin kaikki tietysti käytiin haistelemassa ja muutaman murinat päästettiin, jonka jälkeen koirat juoksi ympäri pihaa iloisesti haukkuen ja toisiaan kiinni ottaen.

Veeti ja Eino jahtaamassa Hulia

Ilmatila oli kostea, hetken aikaa tuli oikein kunnolla vettä, mutta loppupäivää kohden aurinkokin rupesi paistamaan. Tuntui ettei koirista loppunut virta ollenkaan, niin hauskaa niillä oli. Veetikin nautti, kun oli kerrankin samanhenkistä leikkiseuraa.
Papu ei niin pennuistaan välittänyt ja alkukomennuksen jälkeen se kipitti autoon nukkumaan. Myös Ilo meni pöydän alle, josta se puolusti reviiriään aina kun joku muista koirista tuli lähemmäs. Pari kertaa koirille tuli kärhämää, jolloin vähän esittelivät purukalustoaan, mutta kunnon tappelua ei syntynyt onneksi. Eino oli ainoa joka oli metsässä juostessaan repinyt anturansa, joka sitten vuoti verta. Ei muuta kuin patentti koiralle jalkaan ja meno jatkui.

Papu komentaa Hulia ja Eino haukkuu vieressä.

Tykkäsin kyllä kovasti päivästä, olihan siinä paljon juteltavaa koirista sekä vähän kaikesta muustakin. Syötiin plättiä ja nautittiin toistemme seurasta, ehdottomasti pitää joskus ottaa uudestaan, silloin olisi kiva jos paikalle saapuisi muutkin pennun omistajat.

Koirakokoonpano oli seuraavanlainen: Papu joka oli Hulin, Veetin sekä Ilon äiti. Ilo joka oli siis Hulin ja Veetin täyssisko, mutta aikaisemmasta pentuuesta. Eino, joka oli Ilon pentu sekä Veetin ja Hulin siskonpoika. Sekä Kaapo joka ei ollut muille koirille mitään sukua, mutta rakastui korviaan myöten Veetiin ja seurasikin tätä kuin hai laivaa konsanaan. Naapuriin ilmestyi myös Nero, joka oli Einon isä.

Kun Kaapo joutui emäntänsä kanssa lähtemään kotiin, pääsi sisarukset Huli ja Veeti painimaan vihdoinkin. Ja olihan sitä nyt hauska katsella, kun nillä oli ihan omanlaisensa leikit.  Olin kyllä tosi väsynyt päivän jälkeen ja niin oli koirakin. Matkalla kotiin takakontista ei kuulunut pihaustakaan, kun sisarukset nukkuivat toistensa vieressä väsyneinä.
Luulenpa että he tapaavat tänä kesänä vielä uudestaa, jolloin leikki taas jatkuu.

Veetin uusi rakas Kaapo

Huli ja Veeti

Kaapo rakasti Veetiä rajusti

Eino, Veeti ja Kaapo kilpasilla

Ilo ja Huli pusuttelee

Leikiks mun kaa?