Lehmäpaimen ilmoittautuu

Haluaisin kirjoittaa, mutta kiinnostusta ei tällä hetkellä tunnu löytyvän. Varsinkin kun kuvat käy vähiin, tämäkin postaus on täynnä vanhoja kuvia, joita tosin ei ole koskaan blogissa näkynyt. Meillä on satanut kohta viikon putkeen, yks päivä on ollut lämpöisempi mutta silloinkin satoi vettä. Kameran ulkoilutus on siis jäänyt vähemmälle, eikä sateella sitä viitsi lenkille mukaan ottaa. 

Viimeistään meidän retkipäivänä tulee kunnon kuvarysäys, kun mennään täällä kotokylässä käymään yhdellä lintutornilla, jonne joutuu siis patikoimaan. 

Veetin kanssa alotettiin Maanantaina kunnon kohotus ja lihasten etsintä. Poika on ollut levossa rankemmasta touhusta, ja nyt alotellaan pikkuhiljaa kesätreeni. Ollaan siis joka päivä pyöräilty lyhyttä matkaa, ja koira tulee nätistä vierellä, joko ravaten tai laukaten. Ravaaminen on Veetille luontaisempaa, ja se usein ravaakin pitkää askelta vierellä. Ekalla kerralla piti vähän muistutella sääntöjä, ettei pyörän kanssa jäädä haisteleen ja merkkaan joka puskaa. 

Samalla kylätiellä asuu yksi ainoa lypsytilallinen, ja hän olikin päästänyt lemmut tien viereiselle laitumella. Tietysti pysähdyttiin siinä kohtaa, koska tuli auto vastaan (eikä tuo ohitus suju vielä kovin hyvin). Ensin Veeti vaan katseli lemmuja, kunnes yksi niistä lähti kävelemään siihen tien viereen ihmetellen. Tässä kohtaa meidän puhisia aloitti, häntä nousi korkeelle ja ruvettiin ravaan ympyrällä ja puhiseen kummalliselle otukselle. 

Tuntui että siitä puhinasta lehmät oikein innostu, koska pian koko lauma juoksi pieruloikkaa tien viereen töllistelemään ja piru oli irti. Veetin murina orkesteri alko, puhinaa ja murinaa rupes kuuluun. Koira ei kuitenkaan pelännyt, ei mennyt häntä koipien väliin, vaan oltas vaan haluttu mennä kattoon ja ihmettelemään. En sitten lähtenyt esitteleen Veetille näitä lehmiä, vaan käännyttiin kotiin päin, hetken pällisteltyämme. Mulla oli ehkä pieniä vaikeuksia saada koira kääntyyn takas kotio, koska se olis niin mielellään menny katoon lemmuja ja jäänyt vahtimaan niitä. 

Nykyään herra tietää tasan tarkkaan missä kohtaa lehmät laiduntaa, ja sillä tulee 100 metriä ennen laidunta kauhee kiire. Ja kun päästään laitumen kohdalle, niin se haluis jäädä siihen, eikä meinaa millään lähteä eteenpäin. Että kai mulla joku lehmäpaimen on :D 

Meillä vieteään lauantaina synttäreitä, mun pieni paimenlapsi täyttää 2 vuotta! Aika on menny ihan hirmu nopeesti, nytkö tuo ei oo enää teini vaan aikuinen. 

Ne jotka seuraa meitä myös Instagramissa, tietävät varmasti jo että me saatiin postissa Mustiin ja Mirriin 30 e lahjakortti, joten kesän aikana mennään koirille ostaan jotain kivaa. Oon jo suunnitellu vähän jotain mitä pitäis hankkia, mutta katsotaan nyt mitä tuleman pitää.