Onni on kyl kelpo kaveri lenkillä, varsinkin kun se on nameilla helppo kutsua luokse. Toisaalta se on rasittava, jos se tietää että mulla on nameja mukana. Sillä se hyppii sitten kilometri tolkulla mun edessäni ja kuolaa vaatteet, ja mikä sen kivempaa kun on housut täynnä kurasia tassunjälkiä.
Kaikki sujui ensin vallan mainiosti ja pystyin jopa kehuun poikia enemmän, kun ne niin hyvin oli kuulolla. Kunnes... päästiin pellolle. Koirat oli noin 300 metrin päässä ja rupesin ihmetteleen mikä eripura niiden välille oli yhtäkkiä iskenyt. No pellolla oli tietysti puoliksi syöty rusakko, tiedä sitten mikä eläin sen oli tappanut ja jättänyt osan syömättä, mutta kyllä se pojille kelpasi.
Koirat oli niissä rippeissä kiinni ja väänsivät kumpinenkin erisuuntiin saalistaan ja sitten kuului NAPS ja rusakko halkesi kahtia.
Onni lähti samassa hirveetä kyytiä metsän reunalle, ennekö kerkesin kissaa sanoa. Veetiltä sain rusakon jalan pois ja sain sen mielestäni piilotettua siltä tosi hyvin samalten alle, koska muuta paikkaa ei oikein ollut. Onni oli sillä välin jo vetänyt oman puolikkaansa ja palasi takaisin. No lähdin siinä sitten kävelemään kotio päin ja kutsuin koiria, Veeti tuli niinkun se aina tulee.
Onni ei tullut, se oli löytänyt toisen puolikkaan ja veti sen kitusiinsa. No ehkei se ole vaarallista, jos kerran mettän eläimetkin sitä syö.
Kotona mies sanoi että kettu kuulemma syö koko rusakon, jos sen kiinni saa. Joten suurimpana epäilyksenä rusakon tappajaksi on huuhkaja, meillä on tässä lennellyt yksi ja oon vähän pelännyt että se vie vielä Veetin mukanaan.
Otin pitkästä aikaa lenkille kameran mukaan, koska ilma oli parempi kun koko viikkona. Aurinko vähän yritti pilviverhon takaa paistaa, mutta turhaan. Viime päivinä ilmatila on kyllä ollut kuin jostain Zombilandiasta, synkkää, pimeetä ja aina sataa vettä. Tänään ei satanut, ainakaan vielä.
 |
| "Mä näin että sulla oli namia" |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätähän kommentti, kiitos!