Ensteks aamulla käytiin viereisessä pitäjässä hakemassa autoon osia ja 2 pakettia matolääkettä. Jonka jälkeen suunnattiin kotiin ja valjastettiin Väinö ahkion eteen. Vietiin siis ensin toho lähimetsään metsän eläimille viljaa, kun nyt ne tarttee ruokaa kun on niin paljon lunta.
Sen jälkeen suunnattiin nevalle (sielä siis on meillä peltoa, metsää ja turvesuota) ja Väinölle tutka kaulaan ja koira irti. Kuvista varmasti välittyy se tunne mikä tolla koiralla oli :D
Pahoittelen joidenkin kuvien sinisyyttä, mulla oli tuolloin vielä kameran asetukset ihan päin honkia, kun en ollut hetkeen kuvaillut.
Väinöllä oli kyllä hyvää jäljestystyötä koko ajan, vaikka se ei ole hetkeen metsälle päässytkään, juurikin sen takia kun ei ole lunta ollut riittämiin.
Eikä koiraa näyttänyt lumi haittaavan yhtään, se oli kuin luotu lumihankeen.
Teemu siinä sitten äkkäsi keskellä peltoa russakan ja yritti saada koiraa ajolle, mutta Väinö oli juuri tuolloin pellon toisella puolella, jolloin sillä kesti kauan juosta paikalle, joten ´Teemu päätti kaataa vuoden ensimmäisen rusakkonsa. Ja kyllä Väinö oli intoa piukassa kun se pääsi vähän retuuttamaan rusakkoa.
Ja kun Väinölle tulee tylsää tai se huomaa että pian koittaa hetki, kun häntä aletaan laittaan autoon, niin jätkä katoaa. Tällä kertaa se tosin meni vain lähimmäisen talon pihaan, jossa oli kivan oloinen musta pystykorva. Kyllä se sieltä sitten tuli, kun aikansa sitä oltiin huudeltu.
Kotona Väinö olikin sitten hetken aikaa sisällä, jotta sen karva kuivuisi kokonaan. Rusakon sisäelimet esim. sydän, keuhkot yms. päätyivät vielä koiran suuhun ja kyllä ne maistuivatkin.
Ps. tätä kirjoittaessani sylissäni istuu (ja kauheasti auttaa) pieni karvainen möllykkä, tutummin Röllipeikko-kisu. Joka tykkäsi ihan kauheasti kun pesin sen...
 |
| Kuuran kukkani <3 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätähän kommentti, kiitos!