Metsästys harrastuksena

Metsästys tulee olemaan jo varmaan tämän vuoden puolella yksi uusi harrastus itselle. Miettiessäni kurssille ilmoittautumista, olin kahden vaiheilla. En kokenut sitä omaksi harrastuksekseni, mutta kohtaaminen kauriin kanssa pellolla sai mieleni virkoamaan, ja halusin ainakin kokeilla.
Joka tunti kurssilla tulin vain enemmän tietoiseksi siitä, että tämä voisi sopia minulle. Monella ihmisellä on varmaan ensivaikutelma metsätyksestä, ja olen usein kuullut kuinka se on vain eläimien tappamista. Metsätys on kuitenkin paljon muutakin, kuin saaliin saamista. Jokainen metsätyskerta ei tuo saalista, vaan rutkasti kokemusta.
Tietysti maailmassa on olemassa myös metsästäjiä, jotka ajavat autolla ympäriinsä ja katsovat puhelimen ruudusta missä se koira menee, jotta osaavat olla oikeassa paikassa asemissa.
Minä en näe itseäni sellaisena metsästäjänä, vaan sinne metsään mennään koiran kanssa, talvisin jälkiä etsimään ja jäljestämään koiran kanssa. Ja metsästystä voi myös harrastaa, vaikka et haluaisi käyttää asetta.

Sulan maan aikana on oikeastaan vain tuurista ja onnesta kiinni, löytääkö koira rusakkoa/kettua, ja oletko sinä oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
Metsästys on hyvin monipuolista, koska valittavana on niin monta eri metsätyksen muotoa.
Näitä metsätysmuotoja on esim. hirvieläimen, pienpetojen ja suurpeton metsästys.
Sitten jos tykkäät kuoppien kaivamisesta ja lapion varrressa seisomisesta niin luolametsästys on yksi metsästysmuoto. Luolametsästystä voi harrastaa sekä keinoluolalla että luonnon luolalla, mutta luonnonluola yleensä meinaa enemmän tekemistä metsästäjälle.

Alkusyksystä alkaa kyyhky- sekä sorsametsästys ja myöhemmin vielä kanalintu metsästys. Jokaiseen metsästysmuotoo on valittavana monenlaista koirarotua, ja yleensä yhteen muotoon sopii vain tietynlainen koira. On olemassa myös koirarotuja, jotka soveltuvat moneen metsästykseen, mutta luolametsästykseen sopii yleisin jokin terrieri tai muu pieni koira, jolla on vahva ja periksiantamaton luonne.

Metsästys ei kuitenkaan pelkästään ole eläimien "jahtaamista", vaan siihen kuuluu myös iso osa kaikkea muuta.
Meidän lähimetsässä on esim ruokintapaikka, jonne viedään talvisin heinää sekä jyviä metsäneläimille. Ruokinta aloitetaan jo aikaisin kesällä. jolloin viedään jyviä ja suolaa kyyhkysille ja lammelle viedään jyviä sorsille. Syksyllä ylimääräset omenat viedään pihasta metsään eläinten ruokintapaikalla, ja meidän omenat on aina kelvanneet hirville ja peuroille.
Kesällä kaadoimme muutaman pienen koivun taimipuun ja veimme ne heinävintille kuivumaan, jotta lumien tultua voimme antaa myös niitä metsäneläimille.
Talvisin tunnetusti on vähemmän ruokaa mitä elämet voivat syödä, ja minulle itselleni tulee hyvä mieli siitä, että voin auttaa, eikä eläinten tarvitse nähdä nälkää.
Jokaisen metsäneläimiä ruokkivan täytyy kuitenkin muistaa yksi tärkeä asia, ruokintaa ei saa lopettaa kesken talven!

Metsästystä pidetään usein epänormaalina, koska nykyään ei tarvitse elääkseen tappaa eläimiä ja aseen kantaminen on vastuutonta ja luonnotonta.
Miksi aseesta tehdään niin paha asia? Tietysti jos aseen kantaja ei ymmärrä sen tuomaa varovaisuutta ja vastuuta. Silti en tiedä ketään metsätäjää, joka ei tietäisi vastuutaan aseesta, ja joka ampuisi ampumisen ilosta ja varomattomasti. Jokainen metsästäjä on vastuussa omasta aseestaan ja sen käytöstä, ja jos joku tekee yhdenkin virheen ampuessaan, hän saa siitä rangaistuksen tilanteen mukaan.
Metsästys tuo omavaraisuutta. Ampuessasi esim hirven, sinä tiedät että se on kuollut nopeasti ja kivuttomasti, eikä se ole joutunut kärsimään. Tiedätkö jauhelihaa paistaessasi millaisissa oloissa eläin on elänyt ja kuinka se on tapettu?
Jos villieläimiä ei vähennettäisi asianmukaisesti, vaarantuisi samalla liikennekkin yhtä paljon. Taudit tarttuisivat helpommin ja leviäisivät nopeammin. Miten niille citykaneillekkin kävi, kun niitä oli liikaa samalla reviirillä...?

Mitä mieltä sinä olet metsästyksestä harrastuksena?

Kauan odotettu jahti alkoi

Instagramissa lupailin jo viikolla postausta meidän kyyhkysjahdista, no pidemmittä puheitta ei oikein ollut aikaa viikolla istua koneella. Kaiken lisäksi mun uusi videon muokkausohjelma ei ollut yksinkertaisimmasta päästä, joten videon teko kesti ja kesti... Viimein kun se oli valmis, noh se on ihan siedettävä, mutta en esim. saanut videoita kulkemaan ns nopeasti, joten tästä videosta tuli pitkä. Eikä siinä oikein näy ns metsästystä, eli ei ampumista. Syy tähän löytyy alempaa.

10.08. alkoi siis kyyhkysjahti, Teemu meni jo heti aamusta, kun itse vielä vedin sikeitä kieli poskella.
Aamun jahti saalis oli 14 kyyhkystä, joita pääsin nylkemään itsekkin, ja näin 30 nylkemiskerran jälkeen, osaan jo nylkeä kuin vanha tekijä eikä aikaa siihe mene kuin noin 5min korkeintaan.

Iltapäivästä lähdin sitten Teemun mukaan metsälle, otettiin mukaan Sutki, joka vielä opettelee noutamishommia.
Kaikki meni aluksi ihan hyvin, Teemu sai ammuttua ensimmäisen ja pojat lähti sitä sitten metsästä etsimään. Sutki etsi hienosti ja loppuviimein lintu löytyi, ei muuta kun kovat kehut koiralle ja palkka suuhun,
Seuraavan linnun kohdalla Sutki säihkähti haulikon ääntä ja lähti paineleen takaisin autolle. No me tietysti mentiin hakeen koira, ja se tuli kiltisti perässä kyttäyspaikalle.
Tästä se alamäki sitten alkoi. Sutki pelkäsi jo kun haulikkoa liikutettiin, koira tärisi ja läähätti jatkuvasti. Kun Teemu otti haulikon käteensä, koira veti maihin ja liimaantui minuun kiinni. Sen koko keho tärisi, mutta silti kun haulikko lauksesi, koira ei pötkinyt pakoon.
Saatiin muistaakseni 5 lintua ja jokaisen Sutki nouti hienosti ja koirasta näki innostuksen jo silmistä.



Ps. Action kamerassa oli päivämäärä asetukset vinossa, joten sen takia vuosi näyttää 2015.


Kotiinpäin palaessa juteltiin siitä, pelkääkö Sutki mahdollisesti vain haulikkoa, vai pelkääkö se myös ampumista. Suunniteltiin miten sen koulutusta jatkettaisiin, ja miten siltä saataisiin pelko pois. Mietittiin myös mistä sen haulikko pelko on tullut, koska viime kaudella ei ollut mitää ongelmaa asian suhteen. Koira on kuitenkin vasta 2-vuotias, joten se voi vielä oppia pelosta pois.

Lauantaina 13.8. käytiin Hempan kanssa jahdissa. Hempalla oli taas liikaa energiaa, se kun kuumenee ihan kauheesti metsästystilanteessa. Oltiin tunti jahdissa ja saldona oli kaksi lintua, lähdettiin toisen linnun jälkeen, koska Hemppa rupesi menemään jo ylikierroksille ja sen hallinta rupesi vaikeutumaan.

Illalla mentiin vielä lenkille Veetin ja Mimmin kanssa. Veeti ei kauheasti välitä tuosta kakarasta, eikä Mimmi edes pysy Veetin juoksussa vielä mukana. Ilta-aurinko paistoi kivasti pellolle, mutta se toki vähän rajoitti myös kuvien laatua, kun koirat juoksivat kohti aurinkoa.
Veetin riista/saalisvietti on voimistunut nyt syksyä kohti vain enemmän, sen perään pitää kokoajan huudella ja koko ajan pitää olla itse valppaana että tietää missä se menee.
Mimmi pysyi hyvin matkassa, vaikka välillä jäi perään käyttämään nenäänsä.

Mimmi on kasvanut ihan kamalasti, hetki sitten se oli vielä niin pieni pallero. Ja nyt sillä on jo pitkät valkoiset kintut ja iso maha! Se on myös hyvin tyttömäisen näköinen, vaikka luonteeltaan on välillä vähän karskin poikamainen. Ojat ylitettiin vauhdilla, eikä vesipelkoa löytynyt. Välillä kakara juoksi päätäpahkaa ojaan niin että molskahti, eikä näyttänyt neitiä haittaavan vaikka vähän kastuikin.

Veeti löysi metsästä myös ajettavaa, sillä Teemun kissa Rölli oli sielä metsästämässä. Röllille tuli kiire puuhun, kun Veeti juoksi hännässä kiinni. Kissan kiivetessä korkeammalle, Veeti hyppi puuta vasten ja olisi mielellänsä halunnut kiivetä kissan perään.
Teemu yritti pelastaa kissaa, mutta sai sähinää osakseen. Kun oltiin jo lähdössä pois päin paikalta, Rölli ei enää jaksanut pitää kiinni ja pudottautui 3m korkeudesta alas, ja Veeti tietysti hyökkäs päälle kuin yleinen syyttäjä. Teemu ehti onneksi väliin ja sai kissan syliin pois koiran hampaiden läheltä. Koko matkan kotiin asti, Veeti vahti kissaa ja kiersi Teemua ympäri, ja Rölli sähisi sylissä.

Kiinnostaisiko teitä lukea enemmän jahtireissuista?

Mitä haluatte tietää, entä kiinnostaisiko saada metsästys may day? 

Väinömäisen kiva päivä

Oi että kun meille satoi eilen lunta! Pyrytti oikein kunnolla koko päivän ja suurimman osan yötäkin. Ja tänään oli kyllä tosi hieno päivä, aurinko paistoi ja pakkanen kiristy siihen -23 asteeseen. Se ei kylläkään haitannut meitä ja tänään olikin oikein Väinön päivä, ihan kirjaimellisesti.

Ensteks aamulla käytiin viereisessä pitäjässä hakemassa autoon osia ja 2 pakettia matolääkettä. Jonka jälkeen suunnattiin kotiin ja valjastettiin Väinö ahkion eteen. Vietiin siis ensin toho lähimetsään metsän eläimille viljaa, kun nyt ne tarttee ruokaa kun on niin paljon lunta.
Sen jälkeen suunnattiin nevalle (sielä siis on meillä peltoa, metsää ja turvesuota) ja Väinölle tutka kaulaan ja koira irti. Kuvista varmasti välittyy se tunne mikä tolla koiralla oli :D
Pahoittelen joidenkin kuvien sinisyyttä, mulla oli tuolloin vielä kameran asetukset ihan päin honkia, kun en ollut hetkeen kuvaillut.

Väinöllä oli kyllä hyvää jäljestystyötä koko ajan, vaikka se ei ole hetkeen metsälle päässytkään, juurikin sen takia kun ei ole lunta ollut riittämiin.
Eikä koiraa näyttänyt lumi haittaavan yhtään, se oli kuin luotu lumihankeen.
Teemu siinä sitten äkkäsi keskellä peltoa russakan ja yritti saada koiraa ajolle, mutta Väinö oli juuri tuolloin pellon toisella puolella, jolloin sillä kesti kauan juosta paikalle, joten ´Teemu päätti kaataa vuoden ensimmäisen rusakkonsa. Ja kyllä Väinö oli intoa piukassa kun se pääsi vähän retuuttamaan rusakkoa.

Ja kun Väinölle tulee tylsää tai se huomaa että pian koittaa hetki, kun häntä aletaan laittaan autoon, niin jätkä katoaa. Tällä kertaa se tosin meni vain lähimmäisen talon pihaan, jossa oli kivan oloinen musta pystykorva. Kyllä se sieltä sitten tuli, kun aikansa sitä oltiin huudeltu.

Kotona Väinö olikin sitten hetken aikaa sisällä, jotta sen karva kuivuisi kokonaan. Rusakon sisäelimet esim. sydän, keuhkot yms. päätyivät vielä koiran suuhun ja kyllä ne maistuivatkin.

Ps. tätä kirjoittaessani sylissäni istuu (ja kauheasti auttaa) pieni karvainen möllykkä, tutummin Röllipeikko-kisu. Joka tykkäsi ihan kauheasti kun pesin sen...

Kuuran kukkani <3