Metsästys harrastuksena

Metsästys tulee olemaan jo varmaan tämän vuoden puolella yksi uusi harrastus itselle. Miettiessäni kurssille ilmoittautumista, olin kahden vaiheilla. En kokenut sitä omaksi harrastuksekseni, mutta kohtaaminen kauriin kanssa pellolla sai mieleni virkoamaan, ja halusin ainakin kokeilla.
Joka tunti kurssilla tulin vain enemmän tietoiseksi siitä, että tämä voisi sopia minulle. Monella ihmisellä on varmaan ensivaikutelma metsätyksestä, ja olen usein kuullut kuinka se on vain eläimien tappamista. Metsätys on kuitenkin paljon muutakin, kuin saaliin saamista. Jokainen metsätyskerta ei tuo saalista, vaan rutkasti kokemusta.
Tietysti maailmassa on olemassa myös metsästäjiä, jotka ajavat autolla ympäriinsä ja katsovat puhelimen ruudusta missä se koira menee, jotta osaavat olla oikeassa paikassa asemissa.
Minä en näe itseäni sellaisena metsästäjänä, vaan sinne metsään mennään koiran kanssa, talvisin jälkiä etsimään ja jäljestämään koiran kanssa. Ja metsästystä voi myös harrastaa, vaikka et haluaisi käyttää asetta.

Sulan maan aikana on oikeastaan vain tuurista ja onnesta kiinni, löytääkö koira rusakkoa/kettua, ja oletko sinä oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
Metsästys on hyvin monipuolista, koska valittavana on niin monta eri metsätyksen muotoa.
Näitä metsätysmuotoja on esim. hirvieläimen, pienpetojen ja suurpeton metsästys.
Sitten jos tykkäät kuoppien kaivamisesta ja lapion varrressa seisomisesta niin luolametsästys on yksi metsästysmuoto. Luolametsästystä voi harrastaa sekä keinoluolalla että luonnon luolalla, mutta luonnonluola yleensä meinaa enemmän tekemistä metsästäjälle.

Alkusyksystä alkaa kyyhky- sekä sorsametsästys ja myöhemmin vielä kanalintu metsästys. Jokaiseen metsästysmuotoo on valittavana monenlaista koirarotua, ja yleensä yhteen muotoon sopii vain tietynlainen koira. On olemassa myös koirarotuja, jotka soveltuvat moneen metsästykseen, mutta luolametsästykseen sopii yleisin jokin terrieri tai muu pieni koira, jolla on vahva ja periksiantamaton luonne.

Metsästys ei kuitenkaan pelkästään ole eläimien "jahtaamista", vaan siihen kuuluu myös iso osa kaikkea muuta.
Meidän lähimetsässä on esim ruokintapaikka, jonne viedään talvisin heinää sekä jyviä metsäneläimille. Ruokinta aloitetaan jo aikaisin kesällä. jolloin viedään jyviä ja suolaa kyyhkysille ja lammelle viedään jyviä sorsille. Syksyllä ylimääräset omenat viedään pihasta metsään eläinten ruokintapaikalla, ja meidän omenat on aina kelvanneet hirville ja peuroille.
Kesällä kaadoimme muutaman pienen koivun taimipuun ja veimme ne heinävintille kuivumaan, jotta lumien tultua voimme antaa myös niitä metsäneläimille.
Talvisin tunnetusti on vähemmän ruokaa mitä elämet voivat syödä, ja minulle itselleni tulee hyvä mieli siitä, että voin auttaa, eikä eläinten tarvitse nähdä nälkää.
Jokaisen metsäneläimiä ruokkivan täytyy kuitenkin muistaa yksi tärkeä asia, ruokintaa ei saa lopettaa kesken talven!

Metsästystä pidetään usein epänormaalina, koska nykyään ei tarvitse elääkseen tappaa eläimiä ja aseen kantaminen on vastuutonta ja luonnotonta.
Miksi aseesta tehdään niin paha asia? Tietysti jos aseen kantaja ei ymmärrä sen tuomaa varovaisuutta ja vastuuta. Silti en tiedä ketään metsätäjää, joka ei tietäisi vastuutaan aseesta, ja joka ampuisi ampumisen ilosta ja varomattomasti. Jokainen metsästäjä on vastuussa omasta aseestaan ja sen käytöstä, ja jos joku tekee yhdenkin virheen ampuessaan, hän saa siitä rangaistuksen tilanteen mukaan.
Metsästys tuo omavaraisuutta. Ampuessasi esim hirven, sinä tiedät että se on kuollut nopeasti ja kivuttomasti, eikä se ole joutunut kärsimään. Tiedätkö jauhelihaa paistaessasi millaisissa oloissa eläin on elänyt ja kuinka se on tapettu?
Jos villieläimiä ei vähennettäisi asianmukaisesti, vaarantuisi samalla liikennekkin yhtä paljon. Taudit tarttuisivat helpommin ja leviäisivät nopeammin. Miten niille citykaneillekkin kävi, kun niitä oli liikaa samalla reviirillä...?

Mitä mieltä sinä olet metsästyksestä harrastuksena?