Elämän valintoja ja eroahdistusta

Talven väistyessä ja kevään tullessa, on ollut aika miettiä ja ajatella. Mitähän tai minneköhän se elämä meitä kuljettaa? Pian rupeaa olemaan se aika vuodesta, että postilaatikkoon ilmestyy kutsukirjeitä, eikä mitä tahansa kirjeitä, vaan pääsykoe kutsuja. Nyt kun on vuoden saanut hölläillä ja olla vain, on aika pakata kimpsut ja kampsut ja suunnata taas opiskelemaan. Hain yhteishaussa kahteen eri paikkaan, kahdelle eri paikkakunnalla. Toinen on Kankaanpäässä ja toinen Lempäälässä, molemmat paikkakunnat ovat minulle tuttuja. Meiltä on Kankaanpäähän noin 25km matka ja Lempäälässä olen monen monta vuotta käynyt, koska koko sukuni asuu siellä ja vanhempani ovat sieltä kotoisin.

Tavallaan olen helpottunut siitä että pääsen taas opiskelemaan ja tekemään, koska vuosi tekemättä oikeastaan mitään on ollut tälläiselle sosiaaliselle kärpäselle välillä todella hankalaa.
Kuulun siis siihen "vähemmistöön" joka nauttii sosiaalisista kanssakäymisistä, se on itselle vähän kuin elinehto.
Ja vaikka rakastankin maalla asumista ja omaa rauhaa, niin kyllä minusta löytyy sellainen pieni kaupunkilaishiiri, joka viihtyy todella hyvin myös kaupungissa.
Tietysti jos opiskelupaikka nyt ratkeaa, on tiedossa muutto ja minä inhoan muuttamista.
Inhoa sitä kamojen rahtaamista ja sitä kun uudessa kodissa kaikki tavarat on pahvilaatikoissa tai muuten vain hukassa.

Ja jos joku ei vielä tiennyt, niin Veetihän lähtee mukanani, vaikka se on enemmän maalaispoika kuin kaupunkilaiskoira. Tiedän että muutto on koiralleni ressaavaa, koska Veeti ressaantuu helposti ja kaikki mikä tarkoittaa "perheen" hajottamista on sen mielestä vastenmielistä.
Voin jo kuvitella päiviä uudessa kodissa, kun Veeti istuu ja odottaa ulko-ovella odottaen koska mies tulee. Tämäkin käytös varmaan poistuu ajankuluessa, mutta tiedossa on silti harmaita hiuksia aiheuttava eroahdistus.

Veetin eroahdistus näkyy käytännössä minun tavaroideni tuhoamisella, ei siis tuhoa taloa/asuntoa eikä pidä meteliä itsestään.  Useimmiten kaikki tavarat poistetaan yksinkertaisesti näkyviltä, pöydillä ei saa olla mitään, myöskään keittiön tiskialtaassa ei saa olla mitään.
Keittiön laatikot ja kaapit pitää yksinolon ajaksi lukita tai teipata kiinni, koska Veeti osaa avata kaiken näköistä (ei ole opetettu, vaan itse opittu). Tietysti toivon tulevalta asunnolta sitä, että pystyisi esim. eteiseen rajaamaan koiralle tilan, ettei se pääsisi koko asuntoon.
Tämä käytäntä oli jo edellisellä kerralla, ja silloin Veeti palasteli oman petinsä.
Olen yrittänyt jättää koiralle omaa sallittua tekemistä, eli edellisiltana täyttänyt kongin joka on ollut yön pakkasessa. Sekin on todettu ei toimivaksi, koska Veeti on usein sen syönyt vasta kun tulen takaisin kotiin...

Onko sinulla ollut eroahdistukoira?

Miten selviydyitte?

Entä onko sinulla vinkkejä sen kitkemiseen?