Tämän hetkiset suosikki rodut

Ajattelin nyt kirjoittaa hiukan erilaisen postauksen ja kertoa teille tämän hetkisistä suosikki koiraroduistani vähän laajemmin. Esimerkiksi mistä asti olen fanittanut tykännyt rodusta ja millainen yksilö olisi täydellinen. PS. rodut eivät ole missään järjestyksessä.

Ensimmäinen rotu johon olen ihastunut jo lapsena, ja joka löytyy edelleen suosikeistani on tietysti Bordercollie. Ihastus tähän rotuun alkoi oikeastaan silloin kun ensimmäisen kerran lapsena näin elokuvan Babe - Urhea Possu. Se on kai sellainen ikuinen haave saada oma bortsu. Nyt "aikuisiällä" olen tutustunut rotuun niin näyttelyissä kuin kavereiden koirien kautta. Kerrassaan mahtava koira ja sopii hyvin moneen tekemiseen. Bortsun kanssa harrastusmahdollisuudet ovat lukemattomat, se sopii melkein kaikkeen tekemiseen ja lajiin.
Täydellinen koira olisi varmaan sekalinjainen tai ns. näyttelylinjainen. Lyhytkarvainen bortsu ei innosta, vaikka pidänkin enemmän lyhyestä karvasta koiralla. Turkkia ei silti saisi olla liikaa, jota usein näkee koirilla välillä olevan. Sellainen sopiva, ei liian lyhyt eikä liian pitkä.
Hermorakenne pitää myös olla kunnossa ja mieluiten myös se terveys. Ulkonäöllä ei ole niin väliä, mutta sen pitää olla mustavalkoinen :D

Kuva on taas törkeästi linkitety googlesta. 

Toisena suosikkina on Australiankelpie. Innostus kelpiestä taisi lähteä siitä, kun tapasin vanhan opettajani kelpie nartun. Tykkäsin sen kompaktista koosta, ja koira huokui tekemisen halua. Se oli valmis tekemään mitä vain miellyttääkseen omistajaansa. Välillä saimme luokkakavereiden kanssa palauttaa sitä tarhaan, koska se tuli yli. Josta huomasi hyvin sen, ettei rotu ole mikään tarhakoira.
Kelpienkin kanssa harrastusmahdollisuudet ovat laajat, ja se sopii niin kaupunkiin kuin maallekkin.
Lyhyt turkki on plussaa, vaikka Suomen säässä pukeminen tulee tarpeeseen, ettei koira jäädy.
Jos mahdollisuus omaan kelpieen tulisi, tarttuisin heti kiinni. Kelpien, niinkuin myös bortsun kanssa voisi lähteä myös kilpailemaan valitsemassa lajissa.

Kuva: Google

Kolmantena ja ehkä kaikista miellyttävimpänä ja sopivampana rotuna on Labradorinnoutaja.
Labbis sopisi itselleni kuin nenä päähän ja olemme miehen kanssa keskutelleet asiasta, josko meille joskus muuttaisi oma labbis. Labbiksen kohdalla haluan ehdottomasti käyttölinjaisen, en millään tavalla tykkää näyttislabukasta. Koiran rakenne on liian massiivinen, jokaisessa piirteessä on menty liian pitkälle. Kuitenkin palataan asiaan, labbikselta löytyy potkua myös metsästyspuolelle, joka kiinnostaa itseäni.
Labbis on sellainen ns peruskoira, jonka kaikki lapsiperheet hankkivat, käyttölinjaiselta löytyy kuitenkin potkua myös harrastuspuolelle ja harrastuskaveriksi se tulisikin.
Nauroimme taannoin miehen kanssa, että suurena kriitikkona joutuisin risteyttämään labbiksen ja pystykorvaisen koiran kanssa, jotta saisin haluamani pystykorvan. Minä kun en ole mikään suuri lurppakorvien rakastaja, mutta jostain on pakko tinkiä ja tässä kohtaa ne ovat korvat.

Kuva: Google

Toisiksi viimeisenä löytyy tuttu ja turvallinen Lapinporokoira. Tutustuin porokoiriin ensimmäisen kerran vuonna 2008 hoitokoiran myötä ja siitä asti rotu on aina koirakuumeen aikaan ollut mielessä. Välillä en mitään muuta haluaisi kuin poron, mutta taas välillä tuntuu ettei siitä löydy sitä potkua mitä etsin. Omien koirien karvanlähtö aikaan, en ole kiinnostunut porosta, koska tiedän kuinka paljon niistä lähtee karvaa.
Lapinporokoira käy mielessä aina silloin, kun mietin hyvää retkeily/vaellus kaveria, koska poro sopii hyvin retkeilyseuraksi, eikä sitä tarvitse talvisinkaan välttämättä pukea.

Jämijärven näyttelyistä, Porokoira narttu Pihlajamäen Lovetar

Viimeisimpänä rotuna löytyy Novascotiannoutaja. Olen pidempään jo ihastellut Tolleria ja ensimmäisen kosketuksen sain tolleriin vuonna 2011 tavatessani jo eläkeiän saavuttaneen ystäväni koiran. Tolleri on sellainen aina iloinen ja valpas koira, se osallistuu innolla kaikkeen. Siltä löytyy jonkin verran miellyttämishalua, mutta ei ole kuitenkaan verrattavissa paimenkoiraan.
Tollerin kohdalla olen valmis joustamaan karvan suhteen, koska se on muuten niin mukavaluontoinen koira.

Kuva: google

Vaikka pidänkin kovasti paimenkoirista, niin silti tuntuu että omaan käteen sopiva koira olisi juuri noutaja rotuinen. Niiden ulkonäkö on pysynyt yksinkertaisena, eikä sitä ole jalostuksella pilattu. Ne työskentelevät hyvällä moottorilla ja ovat aina valmiita töihin. Vaikka niiltä saattaa löytyä riistaviettiä, niin sen kanssa pystyy kuitenkin elämään.
Ne tarvitsevat vähän enemmän voimavaroja koulutuksen kanssa, kuin paimenkoirat, mutta sitähän koiran omistaminen onkin. Haasteita? kuka niitä ei kaipaisi, vaikka varmasti paimenenkin kanssa saa välillä "tapella".

Minua kiinnostavia harrastuslajeja ovat mm. jälki, koiratanssi, rallytoko, ehkä myös vepe oikeanlaisen koiran kanssa ja nose-work on kokeilemisen arvoinen.
Harrastus mahdollisuuksia on niin monia, että oikean koiran kanssa löytää varmasti sellaisen yhteisen lajin.

Muita kiinnostavia rotuja ovat: Borderterrieri, Länsigöötanmaanpystykorva, Siperianhusky, Pk. hollanninpaimenkoira, Valkoinenpaimenkoira ja Sileäkarvainen noutaja.