Säihkyvin tähtisilmä

Miten se aika vain niin juoksee nopeaa, Väinöllä on ikää jo 5kk !:o Iso poika se jo on, niin pienenä kääriäisenä se haettiin, ja nyt on voimaa kun pienessä kylässä. Saa siitä kyllä ylpeäkin olla, on käyttäytynyt niin hienosti viime päivät, että ihan tippa tulee linssiin. Kauhean pahana ei ainakaan vielä oli murkkuiän merkkejä ole tullut näkyviin, vähän välillä on sellaista ettei ihan jaksettais kuunella mitä se mamma käskee, mutta välillä taas on kuin enkeli.

Ruuasta on tullu Väinölle tosi tärkee, meinaa syödä kaiken, ennenkö saan ruuan edes kuppiin asti. Ja kun muona on kupissa, niin se imastaan kuin imuri kitaan. Ollaan nyt kevään aikana vähän vähennetty Väinön ruokaa, kun on tupahtanut noita kiloja liikaa. Kova lenkkeily ollaan kyllä myös aloitettu, ja kyllä poika on aina niii touhona menossa joka suuntaan. Ainoa miinus mikä pitää lenkkeilystä sanoa, on se armoton vetäminen! Ollaan harjoiteltu sen pois saamista, mutta uskon että asian opettelussa menee seuraava vuosi ainakin. Hetken aikaa kävelee naru löysänä, mutta sitäkään ei jakseta kauaa, vaan on vedettävä mamma kumoon.

Sunnuntain lenkki.

Luokse tulossa ollaan kyllä petraannuttu enemmän ja enemmän, vaikka aina Väinö on osannu tullu kutsuttaessa luokse. Vielä on peruskoulutuksessa pitkä tie taivallettavana, mutta kyllä me Väinön kanssa selvitään, kun lyödään tyhjät päämme yhteen ja treenaillaan kimpassa. 

Jos verrataan Tuulia Väinöön, niin kyllä huomaa että Väinön kanssa on harjoiteltu käyttäytymistä enemmän. Onhan Väinö luonteeltansa vähän haastavempi kouluttaa, kuin Tuuli joka on kuin ihmisen mieli.