Millainen on Veeti?

Olen jo pitkään halunnut kirjoittaa kyseisen postauksen, mutta en ole saanut aiheeseen inspiraatiota. Nyt kuitenkin sain mielenkiinnon aiheeseen lenkillä, kun olimme Veen kanssa metsässä samoilemassa. 

Minulta on monet kyselleet, miksei Veetistä tullut minulle harrastuskoira, niinkui oli alunperin tarkoitus. Tässä postauksessa käy ilmi, miksi siitä ei ikinä tullut harrastuskoiraa. 

Papu ja pennut (Veeti on tuossa alinmaisena)

Veetin rodut:
- 50% Australianpaimenkoiraa 
- 25% Japaninpystykorvaa
- 25% Shetlanninlammaskoiraa

Ulkonäkö

Ulkonäöllisesti Veetihän on todella kaunis, sen kasvot muistuttavat edestäpäin hiukan kettua. Olenkin saanut kuulla monesti ihmisiltä, että minulla on kettu narunpäässä. Tai kuinka koirani pitäisi olla tyttö, koska se on niin kaunispiirteinen. Eräs nainen minulle lenkillä sanoinkin  "onpas sinulla kaunis tyttökoira" , menisihän se tytöstä jos sillä ei olisi palleja. 
Veetin koko ja rakenne viittaa siihen, että se olisi periytynyt sheltiltä, en sitten tiedä mistä tuo karvapeite on peräisin, vai onko emossa jotain muitakin rotuja seassa. 
Itselleni koira on näpsäkkä, sellainen sopiva kaveri kaikkeen. Tykkään kun koira ei näytä minkään rodun edustajalta, vaan ihmiset huomaavat että se on seropi ja kysyvätkin usein "mitä rotuja siinä on" tai "onko siinä corgia".

Sitten päästäänkin siihen, miksei Veetistä tullut harrastuskoira. Onhan se rakeenteeltaan esim sopiva agilityradoille, se on kevyt ja nopea. Siinä ne hyvät puolet sitten olivatkin. 
Omasta mielestäni ne eivät riitä siihen, että koira olisi hyvä agikoira, tarvitaan paljon muutakin. Koiran pitää olla terve ja sen pitää kestää harrastuskoiran "vaativa elämä". 
Ja tämä koira ei sitä kestä! Tietysti Veeti tykkää hyppiä, välillä maastoissa lenkkeillessä tuntuu ettei mikään este ole sille liian korkea ja että hyppiminen on ehdottomasti koiran lempipuuhaa. Se saattaa pysähtyä jonkun kaatuneen puun luokse ja hyppiä sen yli monen monta kertaa. Yksinollessaan kotona se hyppii pöydille. 
Ja sen mielestä maailman kivoin leikki on hyppiä sohvan ja lattian väliä. 

12vko - 6kk 

Kuitenkin niinkuin jotkut saattaa kuvista huomata, sillä on pennusta asti ollut jäykät takajalat. Takajalkojen liike ravissa ja käynnissä on lyhyttä, jäykkää ja töksähtävää. 
Suurimmat epäilykseni ovat että koiralla on D/D lonkat, kasvuvaiheessa huomasin etteivät lonkkamaljat tunnu oikeilta. Enkä halua rikkoa koiraani yhtään enempää. Haluan että se eläisi mahdollisimman pitkän ja kivuttoman elämän. 
Nyt ihmiset kysyvät "miksi ostit rikkinäisen koiran" , en tosiaankaan tiennyt silloin kun hain Veetin, että saisin rikkinäisen koiran. Tietysti tiesin että seropi-pentueissa, joiden vanhemmat eivät ole tutkittuja on aina omat riskinsä. Ja nyt voinkin sanoa ei se seropi ole yhtään sen terveempi kuin puhdasrotuisetkaan. 
Voisin sanoa että minulla kävi vain huono tuuri, kuitenkin en vaihtaisi koiraani enää toiseen. Jos koirastani ei voi tulla harrastuskoiraa, niin se olkoon sitten vain seurakoira. Vee on minulle tavattoman rakas, ja aijon viedä sen lonkkakuvauksiin ja muihin kokeisiin, että saan tietää koirastani kaiken. Niin että voin mahdollistaa sille vieläkin paremman loppuelämän. 

Luonne

Voisin sanoa että perus paimenkoira luonteeltaan. Se on kiltti, miellyttämishaluinen ja kaikkien kaveri. Vilkas ja välillä siitä paljastuu oikein fiksu kaveri. 
Se on leimautunut minuun aika vahvasti ja pysyy irtiollessaan lähellä, kauas mennessään se pitää näköyhteyden minuun koko ajan. Ja tulee kutsusta heti luokse. 
Oppii helposti uusia temppuja ja jaksaa treenata kaikkea kivaa. 
Luonteesta löytyy vielä hitusen arkuutta, Vee oli pentu joka pelkäsi kaikkea ja kaikkia. Nykyään kuitenkin oikein rohkea ja (välillä) itsepäinen otus. 

Ei tuosta luonteesta voi paljoa sanoa, ihmiset jotka sen ovat tavanneet huomaavat kyllä luonne erot puhtaaseen paimenkoiraan.

Veeti on kuitenkin täydellinen koira minulle. Se on hyvä lapsien kanssa, rauhallinen sisätiloissa ja maailman mahtavin seurakoira. Sen kanssa aika ei käy pitkäksi. 

Veetin kanssa on tapeltu paljon ruokinnan kanssa sekä autoilun. Se yksinkertaisesti ei kestä pitkiä matkoja autossa, tasaista tietä makoilee ja saattaa jopa nukkua. Mutta jos tiessä on vähänkin enemmän töyssyjä niin koira oksentaa. Useasti Vee on ennen autoilua ollut jopa 8h ilman ruokaa, mutta sitten se oksentaa vain vaahtoa. 
Tapeltu on eri nappuloiden kanssa, ja nykyään koira nauttiikin 50/50 nappulaa ja lihaa. Sisäelimet ja lihaisat luut on Veetin mielestä parasta, ja nappula käykin sitten hätävarana. Ja nappulamerkkeistäkin kelpaa vain Barking heads ja Jahtivahti Energia. 
Hauhaun nappula ei sula, eikä koira siihen edes koske. RC:n nappula laitto koiran mahan aivan sekaisin ja koira vain laihtui. 
Vaikka Veeti on leikkaamaton koira, sen ruokavaliosta pitää pitää tarkkaa lukua. Koska koira laihtuu helposti liiaksi. Meillä onkin ollut ongelma, pitää ruoka sellaisena että siinä olisi mahdollisimman paljon rasvaa. Liha on ollut ainoa vaihtoehto joka on pitänyt koiran sopivana, heti jos nappulakausi ja koira syö pitkään pelkkää nappulaa, niin sen huomaa. 
Vaikka koira onkin pieni, sillä on ison koiran energian tarve.