Susi lapset

Pitkään aikaan en ole mitään kertonut pennuista, niin niistä jotka syntyivät meille syyskuun alussa. Kahdeksan (8) pentueen katras, jossa oli seitsemän urosta ja yksi narttu.
Loppujen lopuksihan näistä 6 löysi oman uuden rakastavan kodin.
Laki lähti Venäjän rajalle, Jekku lähti Sastamalaan, Hirmu meni Nousiaisiin, Mila Ulvilaan, Wolfie Porvooseen ja Musti Liminkaan. Onni ja Sutki jäivät meidän riemuksi kotiin.
Tarkoitus oli että myös Onni lähtisi uuteen kotiin, mutta ketään ei kiinnostanut pieni musta peto, joka vähän pelkäsi kaikkea.
Lauantaina pennuille tuli 12-viikkoa täyteen, ja molemmat veljekset ovat kasvaneet rajusti. Sutki kasvattaa jalkoja ja Onni korvia.

Nyt pentujen luonteesta on saanut jo vähän vihiä.
Sutki on vilkkaampi, riehakkaampi ja rohkeampi kuin isoveljensä Onni. Jos jotain pahaa tehdään, niin tekijä on yleensä Sutki. Nykyään Sutki osaa kuitenkin jo rauhoittua, ja sylissä oleminen ei ole enää niin kamalaa, vaan välillä kerkiää siinäkin olemaan hetken. Sutki on pennuista myös se, joka kiusaa toisia koiria, se on todella utelias, välillä vähän liiankin.

Sutki

Onni sen sijaan on rauhallinen, kiltti ja kuuliainen. Se oppi ensimmäisenä käskystä istumaan. Ja on oikea ruokamonsteri. Se söisi mielellään vaikka 15kg säkillisen nappuloita, jos vain saisi siihen mahdollisuuden. Onni jännittää uusia asioita, mutta kun on hetken aikaa saanut katsoa vierestä, jännittävä asia onkin tosi kiva. Oudot koirat ovat pelottavia, kuitenkin loppujen lopuksi tosi hauskoja. Onni alistuu helposti toisille koirille, kaikille paitsi pikkuveljelleen. Onni rakastaa sylissä olemista ja sitä että vain häntä huomioidaan. Onni onkin ollut alusta saakka ehdoton lempipentuni!

Onni

Pojat asuvat päivät pihalla häkissä ja yöt sisällä. Ne saivat muuttaa Väinön häkkiin äitinsä viereen. Tarha siivottiin niille ystävälliseksi, rakennettiin niille häkkiin pukki jonka alla ne tykkäävät leikkiä. Vähän kun vielä isommaksi kasvavat pääsevät ne omin avuin myös pukin päälle. Koppiinkin on helppo päästä, kun tehtiin ramppi niille. Isäntä kokeili pelkäävätkö pennut moottorisahan ääntä, mutta jätkät vain kiinnostuivat siitä. Joten äänipelkoa ei ainakaan vielä ole ilmennyt.

Kaikki asiat kuitenkin hoidetaan pikkuhiljaa, ainakin Onnin kohdalla jolla arkuutta on ollut. Millekkään asialle ei ole liian kiire. Ja jos vain sopiva ja kiinnostunut ostaja löytyy, Onni saattaisi vielä päästä uuteen kotiin. Vaikka vaikea siitä on enää luopua, kun se on jo tosi pitkään tuossa ollut. Silti toivon että se löytäisi vielä arvoisensa kodin. ♥