Mä olen nyt monta kertaa kertonut pelkästään siitä miten menee ja mitä ollaan tehty, joten ajattelin avata suuni nyt Veetin hormooni implantin otosta.
Mua niin paljon harmittaa koko implantin otto, joo on siitä ollut hyötyäkin. Esim. se ettei Veeti enää hyppää heti ensimmäisenä nartun selkään, mutta kaikki muut asiat onkin negatiivisia. Tietysti mä tiesin, että koira lihoo kun sillä ei ole enää normaalia hormooni toimintaa, mutta Veetillä se on oikeesti rasittavaa. Jos annan sille sen normaalin ruuan, joka on jo pienennetty minimiin, niin samana päivänä ei voi enää herkkuja antaa. Siis ei minkäänlaisia herkkuja tai muuta purtavaa, koska se näkyy heti Veetin vartalossa. Ja koska Veetin ruoka koostuu raakalihasta, ei sitä ole oikein kiva kantaa taskussa mukana treenatessa tai lenkillä..
Toinen asia mikä kismittää on karvan laadun huonontuminen. Ennen implantin ottoa, Veellä oli karkea säänkestävä karva. No nyt se ei enää ole sitä, koko turkki on muuttunut ihan pehmeäks kuin pumpuli. Ja näin talvisin, kaikki lumi paakkuntuu siihen kuin tauti, ennen niin ei tapahtunut.
Palleja ei enää ole, pienet rusinat vain karvanseassa.
Onneksi olin kuitenkin sen verran järkevä, että otin implantin enkä ensimmäisenä mennyt leikkauttamaan. Sillä nyt ketuttaisi kunnolla, tämä on kuitenkin vain väliaikaista. Tiedänpähän ainakin etten leikkauta Veetä. Monet varmaan ihmettelevät miksi en leikkauta sekarotuista koiraa, joka ei tule ikinä jatkamaan sukuaan. Se on yksinkertaista, en halua niitä kaikkia leikkauksesta tulevia "vaivoja" koiralleni. Jos Veen narttuhimot palaavat, niin sitten se vaan ei saa nähdä narttuja kuin aidan takaa. Haluan kuitenkin nyt nauttia näistä 3kk mitä meillä on tätä ihanuutta vielä jäljellä.
On tästä ehkä yksi toinenkin hyvä puoli, Veestä on tullut hyvin hellyydenkipeä, eikä se enää suostu nukkumaan missän muualla kuin sängyssä meidän välissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätähän kommentti, kiitos!