Ylempänä olevaan kuvaa voi kiteyttää eilisen päivän kokonaan. Lähdin siis Väinön kanssa lenkille, koiralle panta ja liina kiinni siihen. Niin meillä oli uus panta, ekaa kertaa käytössä ja olis varmaan voinu kattoo sen kireyden Väinölle sopivaksi, mutta eipä tullut mieleeni. No Väinöhän vetäs päänsä läpi pannasta ja juoksi mettään, lällättäen mulle.
Ei muuta kun soitto avokille, että näin kävi. Avokki otti penikat mukaan ja tuli mua vastaan.
Väinö päätti siinä kohtaa näyttäytyä ja oli ihan huikeena kun oli saanu kavereita rallitteleen. Väinö ei siis oo ennemmin ollut poikien kans irti yhtäaikaa, joten jännitin vähän miten se käyttäytyy.
Jännitys oli kuitenkin turhaa, sillä jätkät tuli hyvin toimeen, vähän kuuli ekaks rähinää, kun Väinö ei tykännyt Onnin hammaslääkäri leikistä.
Jos olisin ollut fiksu, enkä kamera kädessä. Olisin varmaan tajunnut tässä vaiheessa laittaa Väinön takaisin pantaan, mutta olin niin intona kuvausilmasta, että unohdin asian. Niimpä... ei olisi kannattanut, kun oltiin lähdössä kotia päin, niin Väinö päätti ohjata penikat syvälle metsään ja kohti naapuria.
Siinä saatiin sitten kävellä kotiin kahdestaan, ajaa autolla naapuriin ja ottaa sielä Väinö kyytiin. Penikoita etsittiin sitten tovi, kun ne eivät olleetkaan seuranneet Väinöä naapuriin ja löydettiinkin ne metsätien varresta syömästä puita. Tiedettiin molemmat avokin kans, ettei oltas voitu ottaa niitä autoon Väinön takia. Ja saatiinkin ne ajamalla autolla kotiin, vähän ne ensin ihmetteli et miks yritetää ajaa niiden päälle, mutta kyllä ne sitte hienosti juoksi kotiin asti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätähän kommentti, kiitos!