Millaista on olla koiran omistaja? osa 1/2

Teksti on kirjoitetu omista mielepiteistä, se on myös huumorilla ja sarkastilla höystetty, joten älkää ottako ihan tosissanne! :)

Moni ihminen maailmassa omistaa koiran, mutta millaista on oikeasti olla koiran omistaja? 

Onko se oikeasti sellaista pumpuliin käärittyä vaaleanpunaista ihanaa aikaa aina?

Ei tosiaankaan. 

Alussa ajattelee ettei voisi ihanempaa olla, kuin omistaa koiranpentu. Kaikkihan puhuvat koiranpennuista ja siitä kuinka söpöjä ne ovat. Todellisuus on kuitenkin hyvin mustavalkoista. 

Koiran hankkiessa on vähän sama asia kuin menisi naimisiin. 

"Haluatko osoittaa koirallesi  uskollisuutta ja rakkautta myötä-ja vastoinkäymisissä? Tahdon.

Voisi olla myös parempi jos kasvattajat kysyisivät tätä omistajalta, ennen pennun myymistä. Ja siitä pitäisi siinä samalla kirjoittaa samanlainen paperinpala, jossa olisi myös kahden todistajan allekirjoitus. Tällöin innokas pennun ostaja oikeasti tajuaisi mitä on tekemässä. 

Monet ihmiset hankkivat koiran, mutta eivät sisäistä asioita samalla, vaan huomaavat ne ajan kuluessa. Ja kuinka ollakkaan, ei se ihana hauva olekkaan sellainen hetivalmis peruskansalainen, vaan kamala seinät syövä hirviö, josta on pakko päästä eroon. 

Ja näin ollen se hirviö muuttaa seuraavaan kotiin, ja sitten vain toivotaan että se olisi sille oikea koti. 

Entäs sitten ne kaikki 100 muuta koiraa, jotka yksinkertaisesti muuttavat kodista toiseen, eivätkä tunnu koskaan löytävän sitä loppuelämän kotia. Niitä pallotellaan omistajalta toiselle kuin kauppatavaraa, vaikka kyseessä on elävä olento joka toivoo vain löytävänsä rakastavan kodin.

Itse valmistelen kodin uutta penua varten jo ennenkuin se astuu taloon. Matot raivataan pois, kaikki pureskeltavaksi kelpaava korjataan pois tieltä tai siirettään koiran ulottumattomiin. Huoneesta myös aidataan alue joka on pennun ja jossa se viettää aikaansa. Aidatulla alueella on tietysti nukkumapaikka ja tilaa koiran vähän myös leikkiä. Tämä on täysin koiran turvallisuuden sekä oppimisen takia. Ja kun pentu kasvaa ja oppii sille annetaan yhä enemmän tilaa, kunnes aidattu alue otetaan pois ja koira saa olla koko tilassa. Näin pennulle on helpompi opettaa mihin se saa mennä ja mihin ei.
Jokainen tietysti tekee niinkuin itse haluaa, mutta meillä tämä tapa on huomattu hyväksi!

Mitkä ovat sitten niitä hermoja kiristäviä aikoja?

1. Kun saavut kotiin kauppareissulta joka on kestänyt max 20min. Ja talo on räjähtänyt poissa ollessasi. Kakkaa ja pissaa on joka puolella, vessan ovi on jollakin ihmeellä saatu avattua ja vessapaperia on levitetty koko kämppä täyteen. Mahdollisesti jokin sinun tavarasi on saanut rajua rakkautta koiraltasi, ja lojuu käyttökelvottomana lattialla. Ehkäpä tuolin tai sohvan jaloissa on hampaan jälkiä. Ruokakaappi on avattu ja koiranruoka pussi syöty. Keskellä lattiaa makaa otus, joka muistuttaa lähinnä virtahepoa, joka onnellinen siitä että olet palannut kotiin matkaltasi. 

Kuulostiko joku asia tutulta? Niin eihän koirassa lukenut sitä ostaessa, että sillä saattaisi olla eroahdistus tai että se saattaisi keksiä omaa tekemistä. 

2. Eräänä päivänä huomaat omistavasi koiran, joka vihaa/pelkää kaikkia muita koria, ihmisiä, kiviä, puita ja ihan mitä vain, mitä lenkillä tulee vastaan. Turhaudut koiraan ja huudat sille, sen räyhätessä vastaan tulevalle koiralle. Tässä kohtaa ihmiset rupeavat pelkäämän enemmän sinua kuin koiraasi. Loppujen lopuksi rupeatte lenkkeilemää metsässä,jossa ei liiku ketään tai sitten lenkkeilette yöllä. Tosin pimeässä niitä mörköjä on enemmän.

Mikäs sen hauskempaa?