16. helmikuuta 2016

Meidän koirat: Tuuli

Seuraavana vuorossa meidän koirat sarjassa on, tiditii Tuuli. 


Tuuli on syntynyt 31.07.2012 ja täyttää siis ensikesänä 4-vuotta. Itse asiassa kun Tuuli täyttää vuosia, niin siitä kuukauden päästä myös Tepalle ja mulle tulee yhdessäoloa 4-vuotta. Tuuli tutummin Tuikku tai Tuivero on puhdasrotuinen Suomenajokoira ja se löytyy myös täältä.
Tuikku on haettu 4kk ikäisenä Kiikasta kasvattajaltaan, se oli jäänyt viimeiseksi pennuksi ja muut oli jo haettu koteihinsa.
Tuosta hakumatkasta muistan parhaiten sen, että kun oltiin päästy 500m päähän kasvattajalta Tuuli pissas mun syliin.


Tuulia voisi kuvailla luonteeltaan rauhalliseksi, valppaaksi ja kiltiksi. Se on aika perus Suomenajokoira, ilman mitään herkkuja. Aika yksinkertainen kaveri. Pentuaikoina se oli villi ja riehakas, ja se kuljetti Väinöä metsässä jokapaikkaan. Kun Väinö tuli taloon, Tuuli oli sille kuin varaäiti. Ja pikkuhiljaa niistä kahdesta tuli kuin paita ja peppu tai majakka ja perävaunu. Ihan erottamaton kaksikko, jotka nykyäänkin yhteen päästyään leikkivät samoja leikkejä, kuin pentuinakin.

Vieraita ihmisiä kohtaa Tuuli on välinpitämätön, mutta on selvästi puolustus kannalla, jos vieras yrittää jotain. Meidän kaikilla koirilla rotuun katsomatta, on vahva vartiointivietti. Ja ne ilmoittavat kaikesta haukulla.
Vaikka Tuulikin on tarhakoira, on se silti sisälle päästessään kunnon sohvaperuna. Jos koira saisi siis päättää, että lähdetäänkö lenkille vai jäädäänkö sohvalle, niin Tuuli valisisi sohvan.


Tuulia ei ole käytetty näyttelyissä, koska sillä on hännän päässä mutka. Häntä on ilmeisesti jäänyt pentuna oven väliin, eikä siis ole periytyvä. Sillä on ilmeisesti myös manttelirikko, koska vain talvisin sillä on puhdas kokonainen musta mantteli. Muulloin sen mantteli hajoaa joko pepun päältä tai niskasta. Nämä ulkonäölliset virheet eivät kuitenkaan haittaa meillä, sillä se ei tullut näyttelykoiraksi, vaan metsästyskoiraksi.
Nykyään Tuuli kuitenkin viettää lähinnä seurakoiran elämää. Koiralla on kova riistavietti ja se käyttää kyllä nenääsä jäljellä hyvin, mutta se ei hauku. Juoksee kyllä rusakon perässä, mutta ei anna ääntä sitten yhtään.
Ollaan elätelty toiveita, että se äänikin tulisi kun ikää tulisi lisää, toivottomalta kuitenkin näyttää.


Tuulilla on tehty yksi pentue Hempan kanssa, ja se hoiti pentunsa erittäin hyvin. Imetyksen aikana Tuulin takatisseihin tuli tulehdus, mutta se parani nopeasti. Jokainen pentu oli terve ja täynnä elämää kun meiltä lähtivät.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätähän kommentti, kiitos!