Metsän Sudet: Meidän Koirat: SUZUKI alias SUTKI

Aikaisemmat Meidän Koirat postaukset:
Onni
Tuuli
Hemppa

Eikö hän olekkin ollut piäni pallero <3

Suzuki eli tutummin Sutki on Onnin veli, eli syntynyt myös 06.09.2014 kellon aikaa en kyllä muista yhtään. Sutki taisi saada nimensä 3viikon ikäisenä, koska silloin muistaakseni se valittiin jäämään kotiin. Pentuna Sutki oli k-a-m-a-l-a! Se oli oikea riiviö, joka kiusasi kaikkia, puri kaikkia ja huusi kuin viikinki.
Pentu aika meni aika nopeasti, eikä mitään kovin mieleen pistävää Sutkin pentuajasta jäänyt mieleen, muuta kuin että se oli yksi vilkkaimista ja rohkeimmista pennuista.

Niinkuin ehkä huomaatte kuvien erossa, että valkoiset merkit vaihtoivat nopeasti värinsä harmaaksi, ainoa joka pysyi valkoisena on hännän pää. Sutki oli 7-viikkoisena jo kooltaan paljon isompi kuin Onni. Pentulaatikossa Sutkin paras kaveri oli Koikkeli. Meillä oli pennuilla pannat, jotta ne tunnisti paremmin toisistaan, tosin ne purivat toisiaan niin rajusti etteivät pannat meinanneet pysyä vauhdissa mukana.

Sutki on enemmän sellainen yhden ihmisen koira, vaikka kyllä se meitä kaikkia kuuntelee. Se tykkää kauheasti rapsutuksista ja huomiosta. Sutki on perinyt enemmän seisojan luonnetta, eikä niinkään ajokoiramaisia piirteitä ole. Olen löytänyt Sutkista pientä miellyttämishalua, jota ollaan työstetty jonkin verran.
Ollaan harjoteltu naksuttimella, ja Sutki oppi nopeasti naksuttimen tarkoituksen.
Aluksi palkka tuli pelkästä katseesta, ja jätkä oppi nopeasti, että kun tuijottaa silmiin niin saa ruokaa.
Lenkillä ollaan harjoiteltu paljon luoksetuloa, ja Sutki tulee nykyään jo paremmin luokse pyydettäessä, välillä se tulee ilman kutsuakin tarkistamaan saisko palkkaa :D

Noutaminen tulee Sutkilta ihan luonnostaan, mutta luopumista pitää vielä harjoitella lisää. Mä olen viime aikoina ruvennut tykkään Sutkista enemmän, ehkä syynä voi olla sen noutajamainen miellyttämishalu.
Hihnalenkkeilyssä me kieltämättä ollaan vähän myöhässä, sillä ollaan nyt vasta aloitettu.
Toisaalta alle vuosikkaina poikien hihna-työskentely oli sitä että ne spurttas ittensä täyteen vauhtiin ja sit yhtäkkiä hihna loppu kesken.
Sutki on rauhoittunut käytökseltään siihen verrattuna mitä se pentuna oli. Se jaksaa keskittyä tekemiseen paremmin, ja esim. jos sille ei keksi jtn tekemistä lenkillä, niin se jumittaa tai lähtee paineleen kotiin.

Jalkaa jätkä kasvattaa vieläkin, se on nyt suunnilleen 63cm korkea, joten iso kaveri on tulossa! (Apua, siis 63 cm korkea Sutki on nyt. Mulla on tullut joku mielenhäiriö kirjoittaessa. Tosin mua huudettiin tätä kirjoittaessa koko ajan auttaan, joten menköön sen piikiin. Kiitos huomautuksesta Anonyymi)
Kasvun kanssa on vähän ollutkin ongelmia, kun kaikki ravinto tietysti menee jalkojen kasvatukseen ja koira näyttää usein luurangolta. Nyt ollaan kuitenkin syötetty paljon sianrasvaa ja lihaa Sutkille, niin on kertynyt vähän lihaa luiden ympärille. Lihavaksi tuota tuskin ikinä saa syötettyä, kun kerran käy juoksulenkillä niin ollaan taas laihaa poikaa.

Kuvattu ylhäältä päin, mutta tästä tosiaan näkee vähän, millainen Sutki oli viime kesänä. Jätkällä oli myös ilmeisesti sitkeitä matoja, koska jouduttiin 3x madotuskuuri antaan ennen kuin rupes taas koiran maha toimiin normaalisti.