Sä et ollut se pentueen terävin kaveri,
eikä sua kiinnostanut ihmisen läsnäolo.
Et tullut vastaan häntä heiluen,
istuit perällä ja ihmettelit.
Talon otit heti haltuus,
et itkenyt etkä vikissyt ollenkaan.
Kun sua kutsuin nimellä,
sä tulit heti luokse vaappuen.
Ei susta tullut harrastuskoiraa,
eikä kilpakenttien ruusukehaita.
Mutta sä olit oma ittes.
Aina mukana,
aina läsnä.
Sä oot yksinäisten iltojen pelastaja.
Lauantai päivien köyhä rakastaja.
Leffa hetkien kyljessä nuokkuja.
Sä olet omalla tavallasi,
täydellinen.
Ei sun tarvitse olla potenttiaalinen,
ei terävä,
eikä aktiivinen.
Sä kelpaat juuri tuollaisena,
omana persoonallisena tavallasi.
Sä olet välillä vähän outo,
ja hauskalla tavalla erittäin fiksu.
Välillä sun mutterit on liian löysässä,
ja korvat kateissa.
Silti sä teet musta kokonaisen,
ihan liian täydellisen.
Vaikka ulkonäkö ei silmiä hivele,
me täydennetään toisiamme,
olemalla yhdessä täydellisiä toisillemme.
Mä rakastan sua Veeti. ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätähän kommentti, kiitos!