Koirahistoriani puintia

Mä olen miettinyt omaa koirahistoriaani viime päivinä, mutta en ole saanut kirjoitettua sitä aikaisemmin tänne blogiin, koska olen nyt ollut yli 2 viikkoa ilman konetta. Syy tähän on se että alustin koneeni tehdas asetuksiin, ja näin ollen virustorjunta ohjelmani meni siinä samassa syssyssä, ja äitini ei ole vieläkään löytänyt sitä pahuksen koodia, millä saan sen ohjelman taas toimimaan.
Nyt olen anopin koneella tätä kirjoittamassa, joten postauksen kuvat ovat täällä blogissa varmaan pyörineet jo ainakin kertaalleen.

Tosiaan Väinön kohdalla kaikki meni vikaan heti ensimmäisestä hetkestä alkaen. Jaa miksi? No aloitetaanpa siitä että se tuli minulle 6-viikkoisena pallerona, eli viikkoa liian aikaisin. Tätä tosiaan en tiennyt koska, no se oli oma virheeni kun en kysynyt.
Kaiken lisäksi se ei ehkä ollut se kaikista paras ensimmäinen oma koira. Luonteeltaan Väinö oli jo pienenä pentuna hyvin itsevarma itsestään ja uhkarohkea, sillä sehän kävi heti kiinni 9kk ikäiseen Tuuliin joka oli sitä viisi kertaa isompi. Väinö ei missään kohtaa pelännyt meidän muita koiria, vaan oli muiden kanssa heti ihan fine. No voitte sitten kuvitella kun on jo valmiiksi hyvin itsevarma koira, niin sehän on myös itsepäinen ja heti pentuna itsenäinen.
6kk ikäisenä syttynyt riistavietti ei yhtään auttanut asiaan.
Olen kuitenkin oppinut virheistäni, ainakin toivottavasti jotain. Väinö on nykyään 4-vuotiaana jo kunnon koirakansalainen ja sekin toivottavasti oppinut virheistään. Paljon olisi voinut tehdä toisin Väinön kanssa, mutta tuohon aikaan olin vasta syttynyt tähän koiramaailmaan ja ihan alkutaipaleella kaikesta kouluttamiseen liittyvästä.

Veeti oli taas Väinöön verrattuna ihan ääripäässä, onneksi se kuitenkin kotiutui 12-viikkoisena, joten jotain olin jo oppinut. Tosin ei sekään se helpoin koira ensiksi ollut.
Jos Väinö oli itsevarma ja rohkea, niin Veeti oli arka, pelokas ja välinpitämätön. Viimeisellä tarkoitan sitä kun haimme Veetin, jolloin sen kaikki muut sisarukset juoksivat meitä vastaan hännät iloisesti heiluen, kun Veeti ei katsonut edes meihin vaan touhusi koko ajan jotain muuta.
Pakko myöntää myös sellainen seikka, että Veetiin valinta osui juurikin ulkonäön perusteella, koska toinen vapaa pentu oli iso luppakorvainen joka muistutti aivan ajokoiraa.
Kaikkien ongelmien ratkomiseen meni yli vuosi taisi mennä parikin vuotta. Tietysti se oli muiden silmiin erilainen, koska se oli iloinen ja tykkäsi ihmisten seurasta ollessamme porukassa.
Se sai hyvän kasvatuksen, koska ystävilläni oli myös suunnilleen saman ikäisiä pentuja ja me pidimmekin usein koulun jälkeen pentumiittejä, jolloin pennut saivat leikkiä toistensa kanssa.

Nykyäänkin Veeti seurailee paljon minun mielentilaani ja suhtautumistani muihin koiriin ja ihmisiin, ennen kuin tekee itse mitään. Nykyään myös Veeti on kelpo koirakansalainen ja erittäin helppo koira arjessa. Joissakin asioissa olen vielä sen kanssa itse epävarma, vaikka minun pitäisi luottaa omaan koiraani kuin vuoreen, koska pohjimmiltaan se on todella kiltti koira.

Tänään on se päivä, jota olen odottanut, sillä tänään menemme hakemaan meidän uuden perheenjäsenen. Eli huomenna minä olen kolmen koiran omistaja, joka tuntuu aivan huisilta, koska olen tästä jo niin kauan haaveillut. Ja tällä kertaa lähtökohdat ovat täydelliset, koska kyseessä on suunniteltu pentu, jonka vanhemmat ovat tutkittu terveiksi ja joka tulee ihan oikealta kasvattajalta.
Vaikka olen suunnitellut kaiken ja kaikki tuntuu oikealta, niin sisälläni kytee se pieni pelko, että mitä jos pilaan kyseisen koiran. Olen jankuttanut itselleni että olen kuitenkin jo kasvattanut kaksi kelpo koiraa, joten mikä tässä kolmannessa voisi olla vaikeampaa. Tietysti se että kaikki koirani ovat kuin eri planeetalta, ne ovat vain siinä määrin samanlaisia, että niissä kaikissa piilee riistavietti.
IG:ssä jo jaoinkin kuvan tulevan koiran ja Väinön pannoista, mikä kokoero. Väinön panta on ainakin 3x isompi kuin pennun panta. Minusta siis ihan totta vie tulee pienen koiran omistaja, sillä eiväthän parsonit kasva kuin noin 35cm korkeiksi.
Enää 4 tuntia siihen, että olen pennun omistaja. ♥