Välkky 7 kk

Perjantaina 26.5. täytti meidänkin villivarsa 7 kuukautta ja kaikenlisäksi aloitti vielä ensimmäiset juoksunsa. Siinä kohtaa rupesin jo miettimään että mitä? Milloin tämä tapahtui? Meidän pieni terrikakara on aikuisuuden kynnyksellä ja juoksujen jälkeen se ei enää olekkaan pentu vaan teini.
Niin sitä vaan oppii taas lisää, kun meilläkin on ollut vain isoja koiria ja on tottunut siihen, että kun ne juoksut alkaa niin ne koirat on jo isoja. Välkky ei ole iso, se ei ole vielä edes aikuis koossaan tai no voi olla että onkin.
Kun Välkky on Veetin vierellä sen vasta huomaa, kuinka paljon tuo kakara onkaan kasvanut. Näiden kuukausien aikana olen oppinut myös tuntemaan koirani paremmin, joka on tietysti ihan hyvä asia.

Tietysti multa meni taas tämä pentuaika vähän ohitse ehkä, kun ei me olla oikein tehty mitään vaikka koko ajan ollaan oltu menossa.
Välkky on kyllä ihan yltiösosiaalinen ihmisiä kohtaan ja siitä saa kyllä helposti kaverin. Outoja ihmisiä ja varsinkin juoksevia ihmisiä pitää vahtia ja vähä muristakkin, mutta ei haukku haavaa tee.
Kankaanpään Herkun autoluukku on meidän vakkaripaikka ja sieltä löytyykin jo muutama Välkyn lempparityyppi, sillä sieltä saa aina vähän herkkuja mukaan. Jos töissä on joku Välkyn lempparityyppi saa se aina suunsa makeaksi, eilen tosin kävimme siellä ilman koiraa ja myyjä kurkki autoon että eikö Välkky ole mukana.

Toisten koirien kanssa Välkky on aina vähän varautunut, mutta kun on hetki tutustuttu on kaikki hyvin ja voi uuden kaverin kanssa leikkiä.
Välkyllä on kertynyt tässä kuukausien aikana myös paljon leluja, koska se leikkii edelleen päivittäin. Varsinkin pallot on lähellä sen sydäntä, varsinkin kongin air pallo joka vinkkuu kivasti kun sitä puree. Noutaa Välkky ei osaa tai osaisi jos yrittäisi, mutta se on vähän liian itsepäinen tuomaan palloa takaisin.

Kaivaminen on silti kaikkein parasta ja selvästi tämän koira elementti. Mitä kosteampi paikka, sitä kivempaa sitä on kaivaa ja möyhiä. Välillä neiti innostuu vähän liikaa ja kotio mennessä sitä aina vähän kiroo, kun koirassa ei puhdasta kohtaa löydy. Parsonin turkki on kuitenkin helppo, sillä kuivuessaan kura ja rapa yksinkertaisesti putoaa turkista pois ja taas on ainakin puhtaan näköinen koira.

Aina valkoiset koirat eivät ole valkoisia, itse asiassa meillä Välkky on hyvin harvoin puhtaan valkoinen. 

Välkkyhän on koko pentuaikansa lähinnä autoillut ja se on oikeasti kannattanutkin, koska se on niin ihanan rento autoillessa. Väinö piippaa autossa 24/7 ja Veeti läähättää, pieree, paskantaa ja oksensaa. Välkky istuu ja katselee ikkunasta pihalle, sateella se yrittää sylissä ollessaan saada pyyhkiänsulkia kiinni. Nyt kesällä autoillessa parasta on tietysti se, kun avataan ikkuna ja saa kuvitella lentävänsä.

Pari viikkoa sitten Välkky kävi myös ensimmäisen kerran uimassa, vielä oli ilmeisesti liian kylmää vettä, kun neiti ei ole eksynyt veteen uudestaan muuta kuin vahingossa putoamalla reunalta. Vähän harjoittelua se uiminen vielä vaatii, kun ensimmäisellä kerralla Välkky piti suuta auki ja jokainen varmaan tietää mitä silloin tapahtuu....

Yksinkertaisuudessaan ihan mahtava koira.