Veetin vanhempia ei olla milläänlailla tutkittu terveeksi, ja Veeti on kolmannesta pentueesta samoilta vanhemmilta. Jo pentuna huomasin että Veetillä on liian ahtaat takajalkojen liikkeet, ja eläinlääkäri sanoi jo tuolloin, että niistä voi olla haittaa vanhempana.
Pentuvaihe meni ohi ilman kipuiluja tai ongelmia. Nyt sitten 8kk sisällä on ollut kaikenlaista, toinen takajalka on ollut kipeä. Koira on selvästi ontunut sitä, ja taas seuraavana päivänä kaikki on ollut taas kunnossa. Viime syksynä oli kerta, kun koira ei halunnut liikkua ollenkaan, ja kaikki pakolliset kävelyt se hoiti pelkillä etujaloillaan. Tällöin jo pelkäsin pahinta, mutta seuraavana päivä oli taas kaikki hyvin.
No tänään selvisi mikä koiraa vaivaa. Lähdettiin aamusta eläinlääkäriin ja Veeti oli kiltisti niinkuin aina ennenkin. Antoi tohtorin tutkia ja pidellä, ei murinoita eikä muuta epätavallista.
Tutkinnan jälkeen tohtori kertoi että meidän Veetillä on patellaluksaatio toisessa polvessa, eli polvilumpion sioiltaan meno. Ja tämähän on siis perinnöllinen sairaus, eli onko siis mahdollista että Veetin sisaruksilla on tämä myös ja jommalla kummalla vanhemmalla. Sitä en tiedä.
Vaikka haluaisin tehdä kaikkeni koirani eteen, niin päädyimme kuitenkin siihen ettei Veetiä leikata. Sen p.luksaatio ei ole pahin mahdollinen, eikä se kipuile siitä päivittäin, eikä edes viikkottain. Ontuminen sekä juostessa kolmella jalalla hyppinen ei ole päivittäistä, se myös parantunut aina itsestään.
Sain myös sen ikävän varmistuksen, ettei Veeti tule elämään pitkää kivutonta elämää, eli jossain vaiheessa on tehtävä ratkaiseva päätös. Olen jonkun mielestä nyt varmasti julma ja vastuuton, mutta tämä on kuitenkin minun päätökseni. Onko sillä monen sadan euron leikkauksella jotain katetta koiralle, jolta saattaa löytyä muitakin sairauksia pohjalta. Ja joka on sekarotuinen.
Edelleen siis pidetään hyvää lihaskuntoa yllä ja mahdollisesti käydään hierojalla, mutta harrastuskoiraa tästä ei tule. Välillä saatetaan jotain temppuja aktivioinniksi opetella, mutta muuta en nyt aio tuon kanssa tehdä. Haluan kuitenkin että Veeti saa elää mahdollisimman tervettä koiran elämää, ja että se saa mahdollisimman kivuttoman loppuelämän.
Tiedän kuitenkin että kaikki voi muuttua yhtäkkiä...
Voi harmi :( Mie kans kyselin sillon Veetin pentueesta kun siitä oli ilmotuksia, mutta olivat jo menneet. Kuitenkin tän elämää on ollut ihan kiva seurata tätä kautta. Harmi tommoset sairaudet, toivottavasti veeti ei ala kipuilemaan enempää! Tsemppiä teille :)
VastaaPoistaJuu nämä menivät tosi nopeesti, kun ilmoituksen luin ja soitin niin oli enää kaksi pentua vapaana.
PoistaKiitos, ja toivotaan parasta :)
Mä hierojan sijaan suosittelisin Veetille fyssaria. Saisit sieltä sellaiset jumppaohjeet, joilla parantaa koiran elämänlaatua ja mahdollisesti ennaltaehkäistä esim. pomputtamisen aiheuttamaa toispuoleista kuormitusta.
VastaaPoistaToivotaan, että Veetin elämässä on päiviä ja päivissä elämää! :) Moni polvivaivainen elää hyvää elämää tukihoitojen avulla. Kannattaa muuten miettiä myös glukosamiinilisää ruokaan. Sillä on ollut vaikutusta esim. mun vanhempien koiran patellaluksaatiosta ja ristariongelmista vammautuneiden polvien nivelrikkokipuihin. Se on ilmeisesti ainut noista nivelravinteista, joilla on ollut tutkitusti tehoa (tosin ihmisillä, mutta mutulla myös koirilla) nivelrikon aiheuttaman kivun kanssa elämisessä.
Kiitos neuvoista, niitä kyllä tarvitaan :)
PoistaJa oon kyl miettinyt jotain lisiä, mutta täytyykin laittaa tuo glukosamiini muistiin ja katsoa jos sattuisin sitä jostain löytämään :) Kyllä Veetillä ainakin vielä on elämän ilo tallella, siitä huomaa kyllä todella helposti jos jokin on vialla.