Veetille on tullu nyt kesän alussa jokin ihme tapa, olla huomaamatta mua lenkillä. Toinen vaan viilettää pää kolmantena pitkin mettää, eikä kuuntele yhtään. Tiedä mihkä se on taas pudottanut korvansa. Luulisi noilla korvilla kuulevansa, varsinkin kun viikko sitten puhdistin sen korvat.
Siitä on tullut myös kova poika pomottaan muita, ja kaikki mikä on jollain toisella on pakko saada. Ja jos toinen ei sitä suosiolla anna, niin sitten äristään ja puristaan niinkun mikäkin mäyrä, että kaveri lopulta luovuttaa sen hälle. Kaikki leikkiminen on nykyään Veetille totista totta, ja jos toinen ärähtää niin sitten loukkaannutaan ja nostetaan irokeesi pystyyn. Ihan kun murkkuikä rupeis vaihteeks puskeen pensaasta, vaikka se oli meillä jo. Johtuuko tää nyt sitten vaan siitä, että hormoonit rupee taas hyrrään, vaikka palleista ei oo vielä mitään tietoakaan.
Vas. Veeti, Bruno, Baron ja Inga |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätähän kommentti, kiitos!