29. maaliskuuta 2017

Kuulumisia

Olen ollut viime aikoina vähän laiska kirjoittelemaan mitään loppuun asti, nytkin luonnoksissa lojuu läjäpäin kesken eräisiä postauksia. Vähän ajattelin kuitenkin kirjoittaa meidän kuulumisista.

Veeti aloitti pari viikkoa sitten karvanlähdön ja tuskailin asian kanssa taas vaihteeksi, koska kaikki harjat olivat mystisesti kadonneet omille teilleen. Parsonit facebook-ryhmässä oli sitten keskuteltua Equigroomerista jota olin jo pitkään himoinnut itselleni, niimpä viime viikon torstaina tilasin 13cm harjan ja tänä aamuna hain sen postilaatikosta.
Kaikki ne puheet siitä kuinka uskomaton apu se on koiran karvanlähdössä oli oikeasti totta!
30e harjasta tuntui ensin aika kovalta hinnalta, varsinkin kun kyseessä oli vähän sellainen "uusi" juttu, mutta on kyllä joka pennosen arvoinen.

Karva lähti koirasta uskomattoman hyvin, ja plussaa ettei tässä tarvitse irrotella niitä karvamöttejä harja osasta. Meiltähän löytyy jo Furminaattori, kasa erilaisia harjoja ja takun poistaja, mutta yksikään näistä ei kyllä vedä vertoja Equigroomerille, varsinkin jos omistat koiran josta lähtee melkein koko vuoden karvaa.


Välkkykin täytti juuri 5 kk ja kyllä se on jo melkein aikuisen kokoinen, no hetken se joutuu vielä jalkoja kasvattamaan. Nyt katsellessa pentukuvia, huomaa kuinka paljon se on kasvanut ja vankistunut.
Eläinlääkäri muistutteli ensimmäisillä rokotuksilla, että näin pienillä koirilla on usein vaikeuksia hampaiden vaihdossa ja nitä voi joutua leikkaamaan. Meillä kuitenkin kävi niin onnellisesti, että viime viikolla Välkyltä putosi viimeinen kulmahammas, eli nyt on kaikki kulmurit vaihtuneet uusiin.
Vielä tosin osa hampaista kasvaa ja syöminen on vähän haasteellista välillä, mutta olen kyllä niin iloinen siitä ettei tarvitse lähteä koiran suuta rönkkimään.

Välkyllä oli myös pentuna ahdas purenta, mutta mitä nyt olen vähän sitä seurannut hampaiden kasvamisen myötä, mielestäni purenta on parantunut ja hampaat näyttävät mahtuvan suuhun ihan hyvin.
Myös rapsutus ongelma on hävinnyt oikeastaan kokonaan, kyllähän tuo nyt vielä rapsuttaa itseään, mutta omasta mielestä se on jo normaalia. Lähinnä rapsutusta näkee silloin kun koira on hermostunut tai juuri herännyt, mutta ei enää heräile yöllä rapsuttamaan.



Välkky on kyllä fiksu koira, välillä tuntuu että sen älykkyyttä voisi verrata paimenkoiraan.
Ne kaikki puheet siitä millainen terrieri on, on kuin pois pyyhittyä, koska terrieri on ihan samanlainen kuin muutkin koirat. Tai no ei ihan samanlainen, mutta sen kanssa pärjää ihan yhtä hyvin kuin muunkin rotuisten kanssa.
Pikkukoirien tavoin sillä on myös vahtiviettiä, ja tälläkin hetkellä se haukkuu ikkunalla pikku lintua. Vahtivietti meinaa välillä karata Välkyltä vähän tassuista, sillä sille ei riitä kotopihan vahtiminen, vaan se on laajentanut reviiriään myös autoon, lenkkipoluille sekä kaikkien muidenkin ihmisten pihoille.
Kerran kun odotettiin autossa miehen ollessa kaupassa, autoamme kohti juoksi joku pikku poika, ja Välkky tietysti luuli että nyt on jonkin sortin hätätilanne ja pitää vahtia, ettei poika tule autoon asti.
Jos poika olisi tunkenut kätensä ikkunasta sisään, niin Välkky olisi varmaan syönyt sen kädet.
Vaikka oikeasti tuo on tosi fiksu ja filmaattinen lapsi, erittäin kiltti ja varsinkin miesten kanssa tulee hyvin toimeen.
Meillä on ollut tooodella paljon mies kontakteja ja melkein kaikki miehet olisi halunneet viedä Välkyn kotiin.


Mutta sellaista normi arkea meillä on ollut. Instagram tili päivitty oikestaan melkein useimmin kuin tämä blogi nykyään. Meidän löytää myös Snapschatista nimimerkillä dydelius.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätähän kommentti, kiitos!