Koiramainen viikonloppu

Perjantaina 20.1 lähdettiin yhdeksän aikoihin aamulla kohti eläinlääkärin vastaanottoa Välkyn ekoihin rokotuksiin. Pentu matkusti taas tosi hyvin autohäkissään takapenkillä, taisi nukkua osan matkaa. Perillä kerittiin pissattamaan pentu, kun odotettiin omaa vuoroamme. Kympiltä päästiin sisään ja Välkky oli niin innoissaan uudesta ihmisestä, että siltä pääsi ilopissa!
Painoa Välkyltä löytyi 3,6 kg ja pöydälle päästyään kakara puri heti eläinlääkäriä nenää.
Kaikki oli pentusella hyvin, eikä se tainnut edes huomata kun rokotus pistettiin. Saatiin kehuja rohkeudesta ja sosiaalisuudesta, no reipas kakarahan tuo on!

Kotona pentunen oli väsynyt, mutta muuten ihan oma itsensä. Iltaa kohden se rupesi väsymään entistä enemmän ja loppujen lopuksi sille nousi kuume. Välkky oli aika apaattinen, eikä se olisi halunnut muuta tehdä kuin nukkua, kaikki se iloinen terrierimäisyys oli tipotiessään. Pomppaa pukiessa oli kuin olisin pukenut ihan eri koiraa, kun ei yhtään laitettu vastaan pukemista.
Siinä 20.30 kuume näytti laskemisen merkkejä ja pentunen virkistyi kummasti, taas piti purra kaikkea liikkuvaa ja juosta ympäri taloa.

Lauantaina 21.1 puoli yhdentoista aikoihin startattiin auto kohti Merikarviaa, takapenkillä häkissä nukkui Välkky ja takakontissa Veeti. Poikettiin kaupassa ja siitä suunnattiin merikarviajoen näköala paikalle.
Ei muuta kun koirat remmeihin kiinni ja laskeuduttiin rantaan ihailemaan ihanaa säätä. Siitä sitten käveltiin kilometrin verran jäätä pitkin, nautittiin säästä ja ihailtiin luksus mökkejä. Välkky sai kirmata irti, mutta Veeti pidettiin kytkettynä, kun oli niin paljon muita ihmisiä liikenteessä.

Seuraavaksi suunnattiin Fladalle hetkiseksi, mutta sieläkin oli vähän liikaa väkeä jotta olisi voinut koiria pitää enemmän irti, joten päädyttiin viimein Demasööriin. Siellä oli meren jäällä vain muutaman pilkkijä, joten uskaltauduin päästämään Veetin irti.
Tuli siinä samalla ulkoilutettua kameraakin oikein kunnolla pitkään aikaan. Olin unohtanut ottaa vettä koirille mukaan, mutta onneksi jäällä oli pilkkiöiden reikiä niin paljon, että koirat sai juotua niistä.
Meidän onneksemme rei'ät oli pienellä kairalla tehtyjä, koska Välkky putoili niihin yhtenään, joko kastu etupää tai sitten kastu takapää. Onneksi tosiaan ei mahtunut kokonaan niistä rei'istä läpi, vaan vain yksi tassu aina putosi. Kastuminen ei kuitenkaan näyttänyt haittaavan pentua yhtään ja kun hetken päästä kokeili niin koira oli jo kuiva.

Meillä oli kaikinpuolin kiva päivä Merikarvialla ja kotiin saikin tuoda kaksi väsynyttä piskiä, joille uni maittoi jo autossa.

Sain viimeinkin ladattua Lightroomin, mutta koneeni ei vieläkää oikein halua tehdä kanssani yheistyötä, joten tämä on ainoa kuva joka pääsi lightroomista pihalle. Postauksen muut kuvat on ilmaisella Ipiccyllä käsiteltyjä. 

Sunnuntaina 22.1 lähdettiin kaurismetsälle Väinön kanssa. Tuomas meni passiin pellon reunaan ja me lähdettiin Teemun ja koiran kanssa jäljestään eläintä ylös. Sää oli kaunis, mutta se ei kauheasti suosinut koiraa, kun aamulla oli ollut plussaa ja sen jälkeen pakastanut, joten hajut olivat laimeat.
Hienosti Väinö kuitenkin löysi jäljen ja lähti seuraamaan sitä kuusitaimikkoon. Odoteltiin siinä Teemun kanssa jotta koira löytäisi kohteen, eikä mennyt montaa minuuttia kun kuului Väinön lähtö haukku, joka oli viesti meille että eläin on liikkeellä.

Ja tosiaan kaikille tiedoksi, meidän Väinö ei ole ajava koira. Se on  ylösajava/karkottava koira, joka ei seuraa eläintä kuin korkeintaan 15minuuttia. Nytkin se haukahti vain muutaman kerran, kun sai näkölähdön, eli sai eläimen liikkeelle.
Tällä kertaa metsästys ei kuitenkaan tuottanut saalista, sillä meidän passimies olis 100 metriä väärässä paikassa, joka kyllä passimiestä harmitti kovasti. Väinö oli aika vetopois ja se otettiinkin sitten kiinni ja tuotiin kotiin. Sää tosiaan ei ollut kaikista suotuisin koiralle, jolla on musta paksu talvikarva.

Väinö sai tarhaan vettä ja seuraavaksi otettiin vierestä Mimmi ja Tuuli autoon ja ajeltiin Pesämäkeen etsiin ketun jälkiä. Huonosti on tänä talvena tullut lunta ja se myös näkyy siinä kun etsitään jälkiä. Viime öiset jäljet löydettiin, mutta nekin oli vähän huonot, kun kettu oli seilannut pellolla satakierrosta vähän joka suuntaan. No päästettiin koirat silti irti ja ne saivat juosta ja jäljestää haluamansa mukaan. Pari tuntia taidettiin niiden kanssa olla liikenteessä, kunnes palailtiin kotio päin. Koirat tarhaan, vedet tarhaan ja lihaa koirille ateriaksi, sellainen perus koiramainen viikonloppu.