Välkky 12 viikkoa

Meillä ollaan jo 12-viikkosia! Miten aika onkin mennyt niin nopeasti, Välkky on nyt siis ollut meillä 3-viikkoa, joka tuntuu tässä sanottuna aika vähältä. Tietysti pentuaika on ihanaa ja kamalaa, mutta myös opettavaista ja kuitenkin odotan mieluusti jo sitä aikaa kun voidaan kunnolla aloittaa harrastusten parissa.
Mietin ennen Välkyn tuloa, että kuinkahan selviydyn terrieristä, mutta tähän asti olen selvinnyt ihan hyvin ja saanut oikein ihmetellä että onko mulla oikeasti näin pitkä pinna.
Oon aina ajatellut ettei mulla oo kovin pitkä pinna ja hermostun herkästi, mutta viime aikoina oon kyllä kehittynyt siinä, kun jaksan pidemmän päälle jo tuon lapsen teutarointia.

Välkky on luonteeltaan aika kovapäinen kaveri, eikä komennettaessa usko aina ihan ekalla kerralla. Ja jos siltä vie jonkun lelun (mikä yleensä on joku hänen itse varastama), niin se on heti puntissa kiinni ja murisee. Ja vaikka kovapäisyyttä löytyykin, niin silti löytyy myös sitä järkeäkin tai ainakin "maahan"-käsky opittiin nopeasti. Kaksi kertaa taisin pyytää pentua maahan ja taputin kädellä lattiaa, ja sieltä se oikea toiminto löytyi aika nopeasti. Ajatella että Veetillä kesti paljon pidempään, ja sillä piäisi olla enemmän miellyttämishalua kuin tällä.

Huomenna meillä onkin eläinlääkäri aika aamulla kymmeneltä, rokotusten myötä katsellaan miten pentunen on kasvanut ja millainen se napatyrä nyt on, että pitääkö sitä joskus operoida.
Välkyllähän on siis ihan minimaallisen pieni napatyrä, jota ei välttämättä edes näe jos ei tiedä siitä.

Viikonloppuna on tarkoitus lähteä Merikarvialle vähän kierelemään Välkyn ja Veetin kanssa. Päivä riippuu vähän kelistä, koska ei viitsi sateella lähteä sinne asti, varsinkin kun tarkoitus olisi päästä jäälle.

Sisäsiisteys meillä on jo aika hyvällä mallilla, kakat tulee pääosin pihalle, mutta pissat tulee välillä vielä alustalle, kun tuo juo ihan tolkuttomasti vettä. Ei nyt mitenkään erikoisen paljon jos ajatellaan, että se syö nappulat kovina, joten totta kai ne rupee janottamaan. Välillä tosin joudutaan vähän puuttumaan, kun pentunen vaan juojuo ja juo.
Uni kyllä maittaa tosi hyvin, ja osaa kyllä rauhoittua lenkin jälkeen. Teemun mielestä koira rupee jo nyt muistuttamaan omistajaansa, kun Välkkykin on aamu-uninen.

Mä oon jo vähän suunnitellut mitä kaikkea Välkyn kanssa ainakin kokeillaan käytännön luolametsästyksen lisäksi. Mua kiinnostaa ainakin MEJÄ ja näyttelyihin tota pitää viedä ainakin muutaman kerran, vaikken näyttelyistä enkä esittämisestä tiedä hölkäsen pöläystä, ehkä sen kuitenkin oppii? Jos Välkyltä rupeaa löytymään viettiä luolaan, niin mahdollisesti käydään korkkaamassa myös LUT-ja LUME-kokeet ja mahdollisesti myös VERI-koe (vesiriistakoe).
Jälkeä me ruvetaankin harjoittelemaan keväällä kun lumet sulaa pois. Tämä talvi taidetaan vaan oppia vähän uusia helppoja juttuja ja vähän vaikeampiakin. Pitäisi myös yrittää vähän opettaa tuota ääniherkkyyttä pois, kun Välkky murisee ja haukkuu vähän jokaiselle äänelle.